Hän makaa keskellä lattiaa valkeana ja siivettömänä,
hän on vähän tiellä,
ja ihmiset vierastavat enkeleitä,
puhuvat höyheniä,
lakkaamatta.
Mitä minä sinulle teen. Mitä sinulla,
Psykiatrin poliklinikalta ei vastata.
Sinä saat jäädä siihen, kävellä omin jaloin
ulos ja unohtua kuin käsine.
---
Vasta kun huoneet ovat tyhjiä
muistuvat esineitten paikat mieleen
ja kun sisälle ei enää pääse
alan varovasti kulkea portaista
ensimmäistä kertaa
---
(Sanna Karlström, taivaan mittakaava)