Jos vain kauas pois pääsisi
Silmät sulkien hymyilisi;
ei se satu.
Tuuleen heikosti puhaltaa jos voisi
Pahan olon kaus lähettäisi
Unohtaisi
Maailma silti tässä pysyisi
Totuuden näyttäisi
Takaisin ei saa hetkeä, ei syyttömyyttä
Syyllisyyttä
Jos vain synkän valolla korvata voisi
Pois päin kääntyä ja uskoa
Ei
Onko oikein toivoa, että kaikki olisi tapahtunut jossain muualla, kaukana jossain, missä mikään ei kosketa itseään? Toivoa ettei koskaan olisi kuullut ihmisistä joita nyt ei enää ole? Olla tuntematta ketään joka muistuttaa? Että olisi nyt jossain jossa voisi elää ja olla ajattelematta? Jossain jossa ei tarvitsisi kuulla syytöksiä ja spekulointia? Tuntuu järkyttävän väärältä ajatella niin.