IRC-Galleria

Oi, olen nyt ihan niin onnellinen kuin ihminen vaan voi olla. Kukaan joka ei itse ollut mukana matkassa ei voi käsittää kuinka uskomatonta on ollut. Sitä ei voi sanoin kuvailla.

Edelliset kaksi päivää ovat olleet elämäni onnellisimmat ja parhaat. En koskaan ole olut näin vitun onnellinen, ja se on vaan ja ainoastaan Sonatan ansiota. Lauantaina jonotusta 11 tuntia tuulessa ja sateessa, loi fiilistä taas niin huiman paljon (siis ihan oikeasti loi fiilistä). Thunderstonen aikana oltiin jo aivan liekeissä, ja Sonatan venaaminen tuntui käsittämättömän poltelevalta, ei jaksanut odottaa. Mutta kun sitten oli aika, ja intro alkoi, herran jestas! Kaapeli oli niin täynnä porukkaa, ja kaikki vaan odottivat Sonataa, se tunne oli jotenkin vain niin uskomatonta. Keikka oli ihana, Tonylle sai taas vilkuttaa, että "täällä me ollaan taas", ja kyllä herra taas kerran muisti meitit. Rakastan niitä poikia <3 Kaikki oli niin täydellistä, että ei voi kuvailla.

Loppu ilta keikan jälkeen menikin sitten vähän kuin meni. Jäätiin venaamaan keikan jälkeen jos voisi taas moikata poikia, mutta loppujen lopuksi kävi ilmi, että muut olivat lähteneet, ja Tommy, Marko ja Henkka olivat toisilla ovilla käyneet vilkaisemassa. No, eipä mitään, seuraavana päivänä sitten.

Sunnuntai aamu oli kyllä hiukan tuskaista, kaksi tuntia oli ehtinyt nukkua kun piti jo nousta ylös jos aikoi ehtiä junaan. Löysin jopa ekalla yrittämällä Tampereelle, juhuu. Tosin kun Areenan löysin, kiersin sitä vähintään kymmenen kertaa ympäri, kun ketään ei näkynyt missään. Tunnin pari sainkin venata että joku muukin saapui paikalle. Tai no joku ja joku, Kaapelitehdas tutut. Ja taas se 11 tunnin jonotus, mutta Tampereella oli kyllä tosi paljon kylmempi kuin Hesassa! Mutta selvittiin siitäkin. Ja keikka oli taas jotain ihan parasta <3 Tampereella tosin itkin enemmän keikan aikana kuin Kaapelilla, mutta ainakin osoitti kuinka tärkee juttu tää taas oli.

Ja voi elämä, keikan jälkeen kun nähtiin pojat, halusin vaan kiittää kaikkia erikseen siitä, kuinka paljon niiden työ merkitsee mulle, ja miten nämä kaksi keikkaa on pelastanut mun synkän talven. Tommya sitten ekana kiitin, sain sanottua ihan suht hyvin kaiken mitä halusinkin. Henkalle yritin sanoa samaa, mutta aloin itkeä hillittömästi, ja herra vaan nauroi ja sanoi että tuleehan niitä keikkoja vielä, ja kyllä me tässä vielä nähdään. Markoa kiittäessä itketti vielä vähän, mutta kun jäätiin hänen kanssa kahdestaan seisoskelemaan siihen nurkkaan, oli niin vaivaantunut tunnelma, kun en voinut sanoa mitään etten olisi taas alkanut itkemään, ja toisaalta en osannut sanoa mitään. Marko on aina sellainen, se on niin mysteerinen ja hiljainen, hankala saada kontaktia. No sitten siihen tuli Tony ja sain häntäkin kiitettyä, ja Tony vaan nauroi mulle, kun sanoin että harmittaa että mun osalta tää kiertue on ohitse. Pah, ilkeä mies.

Tänään heräsin 14:59, ja olen ihan liian lukossa viikonlopusta vieläkin. Ja mulla on kauhea hinku lähteä nyt Mikkeliin, mutta ensinnäkään siinä ei olisi mitään järkeä, olisin perillä vasta illalla, ja jonotus olisi jäänyt kokonaan väliin. Festareille taas nähdään ^^

Oikeasti, millään aikaisemmalla Sonatan keikalla ei ole tullut näin ihanaa fiilistä.

Tällä hetkellä taidan inhota itseäni ja tunteitani enemmän kuin koskaan olen inhonnut. Tekisi vain mieli mitätöidä kaikki mitä viime aikoina olen kokenut, nollata kaikki sanat ja teot, mielipiteet ja tuntemukset... Miksi juuri sen kerran, kun annan itselleni luvan, kyseessä onkin tilanne, jota vaan ei voi saada. Sen kerran, kun annoin taas itselleni mahdollisuuden olla heikko ja haavoittuvainen, tässä käykin näin. Inhoan numeroita. Ja itseäni ja olemista. Miksi nyt kerrankin kaikki ei olisi voinut mennä niinkuin oletin ja toivoin? Edes tämän kerran?

Koska ei niin vaan voi tapahtua.

Onko liikaa haluta kaikki? Jos ei tyydy siihen, että saa jotakin, vaan tarvitsee vielä vapauden saada lisää. Yksinkertaisesti, ei pitäisi saada mitään, jos haluaa olla haluamatta.

Jotenkin tuntuu, että jos saa jotakin, lupaa siihen samalla sitoutua. Ja kun sitoutuu, tulee houkutus päästää irti, tai sitten vain huomaa, ettei siinä loppujen lopuksi ollutkaan mitään hienoa. Eikä tossa ole mun mielestä hitustakaan järkeä! Varsinkin, kun itse yrittää kapinoida sitä suhteetonta haalimis intoa vastaan, mikä on näköjään perus luonteenpiirre ihmiselle. Ja sitten huomaakin itse olevansa ihan täysin samanlainen? WAKE UP!

Lähinnä nyt puhelen sosiaalisista suhteista ja niiden solmimisesta, mutta miksei samalla sitten materiankin omistamisesta ja saamisesta. Kun jos pitkään taistelee omien tunteidensa kanssa, yrittäen kahlita niitä, pitää kaikki kasassa, jottei tarvitsisi turhia surra sitten jälkeen päin, niin helposti sitä sitten ajattelee voivansa hallita itseään. Mutta mitä vielä...

Sitten kun luovuttaa, kun ei jaksa enää pidellä, vaan antaa sokeasti mennä vapaalla eteenpäin, voi hetkellisesti saavuttaa jotakin. Mutta entä sitten kun tulee seinä vastaan? Kun haluaakin jo jotain aivan muuta?

On oikeastaan tosi rasittavaa kirjoitella tänne omista periaatteistaan ja ajatuksistaan, kun kuitenkaan mitään järkevää ei saa kasaan, ja loppujen lopuksi itsekkin toimii ihan päin vastoin. Jos joskus edes yrittäisin oikeasti kirjoittaa jotain ihan asiaa, sellaista mikä olisi itsellekkin jopa mahdollista. Olen tainnut takertua mahdottomuuksiin.

Siskon lapset ollut täällä taas koko päivän. Kun äsken suvaitsin lopettaa dataamisen hetkeksi, menin sitten alas, tarkoituksenani tietenkin kiusata noita äänekkäitä otuksia.

Aleksi: Niina, Niina! Me piirrettiin Ainon kanssa kuva!
Minä: Ai jaa, no mitä siinä kuvassa sitten oli?
Aleksi: No siinä oli mustekala, ja se tarrasi sua jalasta, ja sitten sä yritit karata, mutta sitten se mustekala lähti karkuun, kun sulla oli niin likaset kainalot!
Minä: O.o
Aleksi: Hehehehee, joo, ne oli ihan mustat!
Aino: Niin, ihan likaset!


Thanks, mäkin tykkään niistä.

Kohta onkin vuoden 2007 loppu. Sen kunniaksi pieni gallup. Aloitetaan;

Ystävät/ihmissuhteet

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? - Olen
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - Kyllä, toisaalta onneksi, ja toisaalta valitettavasti
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? - En
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - Asianomaiset tietää kyllä, "Annatko edes säälistä...?"
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? - Juu, anteeksi siitä

Sinä

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? - Kyllä vain, kaikki on mennyt ehkä asteen verran huonompaan suuntaan
2. Oletko lihonnut? - En kai, en tiedä?
3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? - En
4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? - En
5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? - En

Henk.koht.

1. Oletko pettänyt ketään viimeisen vuoden aikana? - En omasta mielestäni
2. Mennyt kihloihin kuluneen vuoden aikana? - En
3. Saanut lahjaa joltakin miespuoliselta henkilöltä? - Juu
4. Ollaanko sinua pyydetty treffeille tänä vuonna? - Mjuuh
5. Oletko katsonut pornoa kuluneen vuoden aikana kertaakaan? - Ei tälläisiä galleriassa myönnetä :D

MUUTA:

1. Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana? - Muutamia
2. Oletko joutunut tappeluun? - Yksi suurempi oli
3. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? - Joo, elänyt
4. Oletko juonut "perseitä"? - Juu
5. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? - Kaksi asiaa joita kadun: jätin menemättä Aliisan keikalle, vaikka olisin päässyt VIPinä sisään, ja toinen etten mennyt lavalle vaikka Manson pyysi. Lyökää miuuta

Mulle tuli kauhea pusu fiilis O.o Ei mulle normaalisti sellaista tule näin yhtäkkiä, selvänä ainakaan. Ehkä tää on valomerkki:

NUKKUMAAN NAINEN, olet datannut putkeen jo enemmän kuin laki sallii!

Uijea, kohta lähtee mini Sonata-resa! Harmi vaan kun ei enempään riittänyt varallisuus :/ Toisaalta kyllä kahden paikkakunnan valloittaminen peräkkäisinä päivinä on jo tarpeeksi rankkaa hölmölle ja suuntavaistottomalle ihmiselle.

Kaapelitehtaan vielä löytää, mutta entä sitten mitään vessaa siitä läheltä, saati sitten Tampereelle, Metroautolle, siellä jonnekkin vessaan, mihin kamat ennen keikan alkua etc... Hui, alkoi vähän jännittämään ^^

KYLLÄ VAI EI:

- Oletko saanut suukon: - Juu
- Oletko saanut postikortin: - Juu
- Onko sinulla oma huone: - Juu
- Onko sinulla lemmikki: - Kyllä vain, muutamakin
- Onko sinulla oma kone: - Ei
- Onko sinulla sisko/siskoja: - Pari
- Tupakoitko?: - Njää njoo no... -_-''
- Oletko sinkku: - Juu
- Onko sinulla msn: - Juu
- Oletko hyvä koulussa: - No juujaa, kai
- Vihaatko jotakin ihmistä juuri nyt: - En
- Onko sinulla oma TV: - Juu
- Kuunteletko musiikkia: - All the time
- Oletko itkenyt: Juu, ja ärsyttävän usein

MINKÄLAINEN/MINKÄLAISET
- Hiirimatto: - Hih, tuollanen valkoinen W.I.T.C.H kuvioinen
- Huone: - Ihan kiva, tule katsomaan niin näet
- Harrastus: Säälittävä taiteilu, "olen niin taiteilija, että hengitän tärpättiä"
- Kaverit: - Ihania ihmisiä, jotka pitää musta kiinni
- Housut sinulla on juuri nyt: - Remmimaastot
- Päiväsi oli: - Keskiverto, kävin Jumbossa, ostin kaikkea kivaa (levyjä, leffoja, paitoja ja kengät), ja olen keskustellut kaverin kanssa tosi syvällisiä alkuillasta saakka
- Lävistys/Lävistykset: - Hmm, no korvareikiä 3 kpl ja yksi venytys tulossa, tragus oikeassa korvassa
- Silmät: - Siniseet, oikeastaan kai aika kirkkaat
- Puhelin: Nokian 3060 (tai sitten 6030, en mä voi tollasia muistaa ^^'')

OLETKO:
- Nähnyt jonkun kuolevan: - En
- Tappanut jonkun: - En ketään enkä mitään, ehkä kerran vahingossa astuin etanan päälle :/
- Istunut vankilassa: En
- Nähnyt jonkun kuolleen ihmisen/eläimen: - Eläimiä kyllä
- Ollut rakastunut: - En taida olla
- Naimisissa: - En
- Tanssinut tangoa: - Juu
- Leikkinyt poliisia ja rosvoa: - Kyllä vain, joka päivä pienempänä
- Shoppaillut: - Juu
- Ollut jälkässä: - Heh, kyllä vain

KETÄ...
...halasit viimeksi? - Perjantai fiiliksissa taisi tulla halailtua
...ajattelit viimeks? - En tiä kerronko tässä

MINKÄ...
...värinen puhelin sulla on? - Mustahan tuo
...väriset alusvaatteet sulla on nyt päälläs? - Mustat, tr00
...värinen näppis sulla on tietsikassa? - Musta

OLETKO KOSKAAN..
...tappanut ötökkää ja saanut siitä omantunnontuskia? - Tietoisesti en ole tappanut, ja saisin jos tappaisin
...itkenyt katsoessasi Titanicia? - Kyllä
...uinut vaatteet päällä? - Juu, muutamankin kerran
...laulanut vesisateessa? - Juu
...pureskellut kynsiä? - Aina välillä tulee purtua, jos on sellasia rispaantumia
...vienyt ystäväsi jätkän/muijan? - En, enkä veisikään
...jättäny ystäväsi pulaan? - Ei ainakaan tule mieleen (paitsi Sinnan unessa, olin jättänyt sen Bodomin poiken armoille ja itse vaan lähtenyt Jannen kanssa metsään :D)
...luvannut olevasi syömättä karkkia? - Juu
...hyppinyt trampoliinilla vesisateessa? - Juu ^^

OLETKO TÄLLÄ HETKELLÄ...
...väsynyt vai pirteä? - Hiukan väsynyt, mutta kuitenkin pirteä
...enemmän blondi vai brunette? - Brunette
...vihainen? - Itselleni, kyllä
...ihastunut? - Voi olla, en tiedä onko sitten niinkään järkevää, mutta minkäs teet ^^''
...ihan pihalla? - Kyllä
...tyytyväinen vai epätyytyväinen elämääsi? - Voisihan sitä hiukan paremminkin mennä

MILLOIN VIIMEKSI...
...otit digikameralla itsestäsi kuvia? - Eilen
...kuuntelit TikTakia? - Viikko takaperin
...kuuntelit Backstreet Boysia? Ei siitäkään paljoa aikaa ole
...ostit karkkia? - En edes muista :o
...söit kakkua? - En syö kakkua, ei tykkää semmoisesta

Miten jokin pieni hetki voi jäädä elämään niin voimakkaana mieleen? Tai miten ihan mitätön sana jäädä polttelemaan muistoihin? Tuntuu kuin kaikki merkityksetön olisikin sitä merkityksellisintä. Sitä mistä elämä rakentuu.

Jos toinen sanoo tai tekee jotain, katsoo tietyllä katseella tai vaikka huokaisee tietyllä äänensävyllä, jää se mieleen välillä aivan liiankin pitkäksi aikaa. Välillä se satuttaa, välillää taas innostaa ja kannustaa... Harmillisen usein se jää kylläkin vain kaivertamaan ja härnäämään, laittaa oman mielikuvituksen valloilleen ilman minkäänlaista rajaa... Ja loppujen lopuksi saakin pettyä omien turhien odotusten ja olettamuksien tähden.

Onkohan mahdollista jättää joskus käsittelemättä pieniä letkauksia ja katseita, koettaisi vain sensuroida kaikki epäsuora tietoisuudestaan? Ottaa huomioon vain kaikki rehellinen ja suora, ihan puhdas tieto? Hylätä mielikuvitus ja haaveet, unelmat ja odotukset? Jos kaikki vain loppujen lopuksi satuttaa ja repii mieltä palasiksi, onko mitään järkeä tehdä asiat niin?

Hyi kamala. Oltiin äsken Jumbossa, ja siinä vierässä on se HK:n tehdas (tai ainakin joku vastaava). Kun ne autojonot jumitti tosi kauan siinä tehtaan vieressä, katselin siinä sitten niitä piippuja joista koko ajan tuppasi mustaa savua, ja alkoi ällöttämään ihan järkyttävästi, ja sitten kun rupesi ajattelemaan mitä kaikkea siellä sisällä tehtaassa tehdään, niin hyi saatana. En ikinä toivu tästä :< Jos en olisi jo kasvissyöjä, niin varmasti viimeistään nyt ryhtyisin.