IRC-Galleria

Touch my plastic face
and see what happens
I'm hiding from the world
behind Chanel sunglasses

"Do I look fat?"

Limo tinted lipstick secrets
Knife thin can you see us?
Crushed diamonds dollar bills
In my purse is every pill

Fake smiles, tabloid tasteless
Pretty Porsche an Fendi facelifts
Plastic noses, mannequin poses
Expensive clothes, my face is froze

plastic parts
broken hearts
masterpiece
scalpel please


Sinnani kirjoitti osuvan ja hyvän merkinnän päiväkirjaansa, voisin kompata sen tähän:

"Oikeasti, mikä ihmisiä vaivaa?
N tietää mistä puhun tällä kertaa (:DD)
Siis miksi pitää jahkata ja jahkata, eikö osaa puhua selvää suomen kieltä? Kuinka paljon muka rohkeutta vaatii mongertaa kaikki ulos? Ja se vielä, että sillä vaan satuttaa sitä toista. Katsos, joku voi välittää susta, mutta mitäs sä nyt siitä välittäisit vaikka käytökselläs veisit toiselta yöunet, satuttaisit henkisesti ?
Niimpä, et mitään.
Joten älä sitten valita jos et tartu tilaisuuteen."

Mutta tohon samalla vastauksena (jonka Sinnallekin totesin), että miksipä sitten itse pysyttelee siinä tilanteessa, vaikka siitä olisi mahdollista päästä irti? Koska ollaan yhtä pellejä kaikki. Huokaus. Taidan lähteä nyt junalle ja sitten rakkaani luokse, oli aika repivä viikonloppu kun ei nähty kertaakaan.

(Mäkkiin --> :DDDDD)

Miksi muhun sattuu tälläinen tunne? Joku sellainen, joka ei vielä hetki sitten tuntunut miltään? Sellainen, joka nyt polttaa ja kirvelee perkeleesti? Mä olen monesti ehtinyt vannoa, että en enää koskaan, KOSKAAN, hanki itseäni tälläiseen tilanteeseen, mutta miksi sitten olen taas pyrkimässä siihen?

Aika säälittävän tyhmää, satutan itseäni henkilön takia, joka on itselleni lähes vieras. Ja ihan huvin vuoksi vain, vai kenties vahingossa? Voinko mä edes itse vaikuttaa tähän?



No way out
Close your eyes, deny it all
Close your eyes and you will fall
One way out
Open your eyes, see it all
Open your eyes admit it all

"Accidents will happen" they all heard Ricky say
He fired his six-shot to the wind that blew a child away.

Odotan kesää innolla, ja sitä, että päästään Sinnan kanssa kunnolla vauhtiin :D

Mrs. Lovett:
There was a barber and his wife
And he was beautiful
A proper artist with a knife
But they transported him for life
And he was beautiful...

Barker, his name was. Benjamin Barker.

Sweeney:
...What was his crime?

Mrs. Lovett:
Foolishness.

Aivan parasta, ostin tänään vihdoinkin Soundtrackin, ja ihan paras se on <3

Meni viikonloppusuunnitelmat uusiksi. Eli siis, jo toinen perjantai putkeen dataamista O.o Mun elämä alkaa taas kaikota.

Mutta tällä kertaa ei musta johtuvista syistä sentään.

Tää on jo vaarallista, mielenterveyttä järisyttävää. Ok, ehkä vaan pidän koipeni maantasalla, ja... no vaikka sitten vaan sullon kaiken syvälle mieleni perukoihin. Käyttäydyn hillitysti.

En mä kykene siihen!

Ja kuten Hannele sanoi:

"Siis sehän on aivan perkeleen hyvän näköinen! Miksi et aikasemmin ole sanonut mitään?"
"No sanoinhan mä että se on ihan ok..."

Okei, "ihan" ei kuvaa yhtään mitenkään. Miten olisi vaikka jumala?




Todettiin muuten tänään Hannelen kanssa, että istutaan lähes aina tupakkapaikalla. Mutta kun siellä on lämmin kun aurinko paistaa siihen suoraan <3 Ja saadaan aina fiksuja ideoita:

Minä: Hei, nyt mä keksin! Revitään noi laatat irti tosta maasta, ja mennään myymään tohon kadunvarteen! "Rakentakaa laattalattia takapihallenne hyvä herra, kympillä irtoaa kappale!"

Hannele: "Öh, miten sä ensinnäkin ajattelit irroittaa noi laatat tosta? .... Ei mutta hei! Tossa on pullo, hakataan ne irti sillä!

You used to captivate me
By your resonating light
Now I'm bound by the life you left behind
Your face it haunts
My once pleasant dreams
Your voice it chased away
All the sanity in me

Ärri murri, mä kaipaan ihan liikaa, miksen vaan voi soittaa ja pyytää hakemaan mut pois täältä, haluaisin että voisin edes hetken jutella ja kuulla toisen rauhoittavan matalan äänen, kaipaan sitä sen ympärilleen luomaa rauhallisuuden ja turvallisuuden tunnetta. Mä kaipaan kauheasti sitä, että se vaan kaappaa mut kainaloonsa ja antaa olla, kuuntelee vaan. Mielettömästi kaipaan nyt niitäkin hetkiä, jolloin en saa mitään vastausta, vaikka se yleensä ärsyttääkin todella paljon.

Enkä edes käsitä miten tää on mahdollista? Jos sä tunnet toisen periaatteessa vaan pintapuolisesti, mutta samalla silti tuntuu, että tuntisit paremminkin? Ja vaikka sä tiedät olevasi vain yksi lukuisista pelinappuloista toisen pelissä, silti se ei tunnu siltä. Se vaan tekee sen niin siististi, antaa ymmärtää ja olettaa että olet erityinen. Eikä se edes haittaa vaikka sä ymmärrät sen.

Mutta niin, harmittaa ja surettaa se, kun tiedän että periaatteessa en voi itse tehdä mitään minkään eteen, vaan mun pitää odottaa aina että toinen haluaa mut lähelleen. Itse en voi millään tehdä aloitetta. Vaikka nyt olen pari päivää halunnut vaan soittaa ja kertoa että kaipaan sitä tosi paljon, tarvitsen sitä hetkeksi lähelleni, miksei se vaan voi mennä niin?

Mä ihan kauhistuin kun tajusin, ettei mulla ole yli viikkoon yhtäkään Amoralia koskevaa päiväkirjamerkintää! Siis OMG stn!

Mä olen tässä funtsinut, että saisivat jo ilmoittaa jos niillä muka on se Benin lupaama keikka "joskus kesäkuun alussa". Pitäähän sitä saada jo hyvissä ajoin aikaa valmistautua amoralistumiseen. McÄmöräl-akut pitää ladata huolella.

Ja tänään kyllä tuli niin reissu-fiilis, teki melkein mieli ostaa ihan summanmutikassa junalippu jonnekin päin Suomea ja pyytää muutama hemmo mukaan, ja sitten vaan matkaan. Mutta noh, enpäs sitten tehnytkään niin.

Jihuu, kohta ajamaan (kai, luultavasti). Katsotaan kuinka kauan auto ja minä pysytään hengissä