Aloitin kevään ohjelmasta koskien opiskelua ja opiskelupaikkaa. Kohta olisi kevät ja kohta olisi aika näppärä aika vaikka hakea opiskelemaan. Niin. Niina teki elämässään taas tyhmän mutkikkaan kierroksen, kun päädyin taas vaihtoehtoon "voisin mä kuitenkin hakea sitä teoreettista filsaa lukemaan". Niin, olisin vaan vetänyt tuon homman vuosi sitten kunnolla loppuun, niin en olisi välttämättä taas miettimässä tätä. Toisaalta taas edesmennyt vuosi on antanut mulle niin paljon tuollaisenaankin, etten todellakaan ryhdy valittamaan ja murehtimaan. Elämä on liian lyhyt katumiselle, kuten tapaan sanoa.
Sitten mietin myös käytännön järjestelyjä: missä ja miten. Koska en ole superihminen, niin en ehtinyt tarkistaa aivan kaikkia asioita, mutta opiskelupaikkaa ajatellen Turku ja Helsinki inspiroivat: nimenomaisessa järjestyksessä. Intoilin jo ajatuksella, että muuttaisin Turkuun ja pääsisin vielä hiukan kauemmas menneisyydestäni ja aloittamaan kunnolla puhtaalta pohjalta aivan uusien kasvojen edessä. Toisaalta se taas merkitsisi työpaikan vaihtoa (pikemminkin kyllä uuden löytämistä ja vanhasta luopumista). Ja se ei ole suosikkilistani kärjessä. Ehkä tässä vaiheessa tehdään niitä valintoja ja otetaan riskejä? Tiedä sitä, parashan olisi vaan unohtaa turha suunnittelu ja iskeä päin tuntematonta, vähän kuin puolustaisi reviiriään. Ahhah, niin hauskaa joo.
Joo mutta siis, oli siinä hommassa pari mutkaakin. Ensinnäkään en ole täysin varma, voiko Turussa opiskella nimenomaa teoreettista filosofiaa, kun yleisimmät ovat käytännöllinen tai sitten kaikenkattava filosofia ruotsinkielisenä. Pitäisi tässä tarkistella. Toisaalta leijuin haaveissani niinkin korkeisiin kerroksiin, että uhrasin aikaa ajatukselle, että minä lähtisin lukemaan filosofiaa ruotsiksi. Wuhuu, olisi aika päheetä.
Lisää ongelmia: jos nyt edes joku maailmanvoimista olisi oikeaan aikaan hereillä ja kuulisi rukoukseni ja pääsisin sisälle sinne mihin-nyt-koskaan-satunkaan-hakemaan-kouluun, niin se juurruttaisi minuu Suomen maaperään ikävän "pitkäksi" aikaa... vaikka toisaalta oppilasvaihdot ovat ihan omaa luokkaansa ja blaablaablaa, mutta silti, kynnys muuttaa ulkomaille kasvaisi kuitenkin. Ja kun nuo maat mihin haluaisin muuttaa kasvavat lukumäärältään huolestuttavan nopeaa vauhtia (Irlanti, Britit, Ranska, Viro, Ruotsi...), niin meneehän siinä tyhmempikin ihminen jo ihan solmuun!
... tai sitten haen vaan suoraan ulkomaille kouluun. No eh, itseasiassa tuossa paripäivää sitten katselinkin jo Tukholman yliopistoa, ja otin jotain selvää sinne hakemisesta. MUTTA nyt on pakko sanoa, että heikot ovat mun lähtökohdat: tiedän vain sen, että haluan lukemaan teoreettista filosofiaa. Piste. Sama sitten minne.
Ja nyt joku joka on jaksanut minuu aikasemmin kuunnella, niin ei, en ole hylännyt lekoasentajan uraani mihinkään: kyllä varmaan sinnekin laitan hakupaperit. Toisaalta olisiko vähän tylsää päätyä Hki-Vantaalle takaisin, kun voisin tosiaan lähteä vaikka maailmaa kiertämään?
Olisi.
No joo, mua ei itseänikään kiinnosta tämä teksi, mutta... ihan näppärä tapa kai purkaa ajatuksiaan. En minä tiedä. Nyt ainakin lähden kävelylle ja annan pääni puhdistua näistä ajatuksista: sullon ne yöpöytäni laatikkoon ja kaivan esille vasta huomenissa. Nyt viettämään ihanan ihanaa ja kaunista päivää! Hyvää huomenta maailma.
Ai niin ja sitten vielä tämä, jonka tahdissa nukuin tosi epämääräisiä pätkiä viimeyönä. How could i be so heartless? En osaa vastata, tähänkään.
