IRC-Galleria

Huvikseen laskin, kuinka monta facebook - kaveria on lähtenyt matkan varrella eli sen kahden vuoden aikana, mitä olen facebookissa ollut.

Tulos on 340 henkilöä. Syytä moiseen en voi kuin hieman ihmetellä. En tiedä, mistä kaikesta tämä johtuu. Syitä tähän on varmasti useita enkä edes itse kaikkia syitä välttämättä edes tiedosta.

Mutta olkoon. En viitsi enää asialla päätäni vaivata. Siitä ei ole kyllä mitään konkreettista hyötyä.

Yritän tässä muuten päästä takaisin työelämään, mutta ei hyvältä näytä senkään suhteen. Tässä ei oikein millään päästä töihin, teki asian eteen mitä tahansa.

Saa nähdä, milloin tässä töihin pääästään. Välttämättä ei enää koskaan, joten ei tunnu miltään osin hyvältä.

Mutta, jospa tässä joskus joku mahdollisuus vielä avautuisi minulle.

Sano JOO, jos voisit halata minua
ja kopioi tämä sen jälkeen omaan blogiisi (=
.

Katoavaista on ihmisen kunnia.

Se kestää aikansa ja sen jälkeen voi hyvin nopeasti käydä niin, että maine vain yhtäkkiä katoaa ja sitä ei saa koskaan takaisin, vaikka olisi aiemmin elämässä elänyt ihan kunnollista tavallisen ihmisen elämää.

Aikaisemmilla meriiteillä ei ole mitään merkitystä, kun kunnia jostakin syystä katoaa. Ihmiset kääntävät nykyään helposti selkänsä. Laskin tuossa huvikseen, että moni facebook - kaveri on lähtenyt pois aivan yhtäkkia eli ei halua enää olla minun kanssani missää tekemisissä, missään asioissa.

Tällaisia ihmisiä on minun tapauksessani 285 - henkilöä. En tiedä, mistä kaikesta tämä kaverikato johtuu. En ole tehnyt mitään sellaista, että olisin sinänsä ansainnut tällaisen tylyn ja tympeän kohtelun.

Omalta puoleltani olen asian selittänyt siten, että olkoon. Joka ei minua ja minun juttujani siedä Facebookissa, niin olkoon sitten sietämättä. Ei ketään voi pakottaa olemaan kenenkään kaveri. Ei edes Facebook - kaveri. Yksin tällä viiikolla on lähtenyt ainakin viisi eri henkilöä.

Todellisen maineensa voi menettää vain kerran ja kun se menee, niin se menee eikä sille voi itse enää sen jälkeen juurikaan mitään tehdä.

On käännettävä vain katse pois ikävistä asioista. Näin minä teen. Kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa.

yö mua kerran, mä en välitä.
lyö mua kaks kertaa, ei tunnu missää.
lyö mua kolme kertaa, sua ei kiinnosta enään.
lyö mun kavereita, ja sä voit ruveta kaivaa omaa hautaas.
kopioi jos välität kavereistasi!!
jos olet sitä mieltä, että paras kaverisi on
kaunein, mallivartaloisin, jolla on ihanimmat
vaatteet, kaunein vartalo, ihanimmat silmät
koko maailmassa, joka kerää ihailevia katseita,
jota rakastat yli kaiken, lisää tämä blogiisi

Työelämään tässä koko ajan yritetään päästä takaisin.

Nykyisin teen kaupan myyjän töitä, koska juuri muita töitä ei ole minulle tällä hetkellä tarjolla.

Työllä ei niin sanotusti elä. Toimeentulo tulee muuta kautta.

Kun on ollut kauan pois työelämästä, niin sinne takaisin pääsy tuntuu yhä vaikeammalta vuosi vuodelta.

Olen kuitenkin hakeutunut koulutukseen ja uskon, että tämän koulutuksen avulla pystyn hieman paremmin parantamaan mahdollisuuksia palata takaisin työelämään.

Välillä tuntuu, että pitäisi vaihtaa työpaikkaa.

Se on kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Moniin työpaikkoihin riittää useita hakijoita ja mahdollisuudet päästä avoimiin työpaikkoihin ovat aina rajalliset. Monta kertaa jää valitsematta ja jää toiseksi valintatilanteessa.

Tavoitteena on tulevaisuudessa vaihtaa työpaikkaa ja päästä vähintään osa - aikaiseksi työntekijäksi, jolloin minun viikoittainen työaika olisi vähintään 30 tuntia ja päivittäinen työaika olisi vähintään 6 tuntia. Tähän pyrin tulevaisuudessa.

Vihdoinkin.

Jalkapallon Mm-kisat päättyivät. Espanja voitti ja hyvä niin. Ennustinkin tässä aikaisemmin, että Espanja voittaa.

Kisojen parhaita pelaajia olivat ehdottomasti myös finaalin hävinneen Hollannin Arjen Robben ja Wesley Snijder.

Espanjan maalivahti Iker Casillas oli myös todella hyvä.

Kisojen suuria pettymyksiä olivat Ranska, Italia ja Brasilia. Näiltä perinteisiltä jalkapallomailta odotin hieman enemmän. Brasilia sentään pääsi puolivälieriin, mutta Italia ja Ranska tippuivat jo alkukierrosten jälkeen.

Hyvä asia oli se, että tuli pitkästä aikaa uusi maailmanmestari näissä kisoissa.

Flunssasta aletaan vähitellen olla parantunut.

Sairastamista kesti kaksi viikkoa ja poskiontelojen punkteeraus oli tehtävä, ennen kuin paranin. Nyt sitten ollaan jo hieman paremmassa kunnossa. Töistä jouduin olemaan pois kolme päivää.

Tässä alkaa vähitellen olla, kuin Zen Cafen - laulaman kappaleen mies.

Olen kai mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Siltä tämä jatkuva arki elämässä alkaa vähitellen vaikuttamaan. Mitään ei näytä tapahtuvan. Tosin ei tämä ole ensimmäinen kerta omassa elämässä. Todella.

Olen aikaisemminkin kokenut asiani näin.

Jokakeväinen ja -talvinen flunssa iski. Pitihän se arvata, kun uskoi, että tänä keväänä ei flunssa iske, niin niin se vain iski odottamatta ja yht´äkkiä.

Tämän seurauksena olen joutunut olemaan poissa töistä. Joudun käymään sairaanhoitajan vastaanotolla ja käytän nyt antibiootteja taudin taltuttamiseen ja saadakseni itseni parantumaan.

Olo on kohta kolmen päivän lääkekuurin jälkeen hieman parempi mutta vieläkään en ole täysin terve. Olo on vähän sellainen, että juuri mitään ei oikein jaksa tehdä. Mutta kyllä tämä tästä ajan kanssa alkaa helpottamaan. Tai toivotaan ainakin niin.

Työnteolla pitäisi monien mielestä elää.

Omalla kohdallani tämä asia ei ole enää ollut mahdollista, koko sen reilun 5:n kuukauden aikana, jonka olen ollut työsuhteessa siihen yritykseen, jossa töitä teen tällä hetkellä.

Teen töitä 2 - 3 päivää viikossa. Yleensä teen töitä maanantaisin ja torstaisin neljä tuntia päivässä. Tällä työnteolla ei mitenkään kykene edes itseään elättämään. Palkkio on vain lisätuloa itselleni ja muu toimeentulo tulee täysin muuta kautta.

Toisaalta ei minua kukaan ole tähän työhön pakottanut. Olen itse tähän vapaaehtoisesti alkanut, joten ketään tästä sinänsä ei voi syyttää. Työelämän pelisäännöt ovat nykyään sellaiset, että se ei juuri houkuttele hakemaan töitä itselleni.

Yleensä työtä on joko liian vähän, jolla ei mitenkään voi tulla toimeen. Usein palkka on vielä vaatimaton työmäärään nähden.

Liian usein ei ole edes vapaana työpaikkoja, tällä alalla, jossa itse parhaillani teen töitä.

Olen tullut lopulta siihen johtopäätökseen, että lopetan jossakin vaiheessa tämän työn mikäli en pääse nykyiseen töissä olevaan yritykseen töihin edes osa - aikaiseksi työntekijäksi myöhemmin. Tätä asiaa olen alkanut ajattelemaan lähes joka viikko, kun olen työpaikalla. Työnantajan osalta näyttää, että hän ei ole kiinnostunut palkkaamaan minua myöhemmin työntekijäksi tähän yksityiseen yritykseen.

Joten, asia alkaa näyttämään jo siltä, että jossain vaiheessa saan tarpeekseni nykyisestä työstä ja otan lopulta lopputilin tämän vuoksi nykyisestä työpaikastani.