IRC-Galleria

Niin siinä sitten kävi, että sain suoritettu Myynnin ammattitutkinnon tänä vuonna.
Sen eteen joutui jonkin verran opiskelemaan. Nyt odotetaan valmistujaistilaisuuden kutsua ja aion osallistua valmistujaisiin.

Haen sitten tämän tilaisuuden lopuksi tutkintotodistuksen itselleni. Tuntuu hyvältä, näin urakan jälkeen.

Olen, mikä olen ja se riittää minulle.

Turha tässä on tuhkaa koko ajan itsensä päälle ripotella. Se ei johda mihinkään.

Vaikka minua sinänsä ei pidetä yhtään minään, niin olen tästä asiasta päässyt jo yli.

Asian taakse jättäminen vei vuosikausia.

Minun ei tarvitse hävetä itseäni. Ne ajat ovat jo olleet ja menneet.

Olen suorittanut kolme ammatillista tutkintoa ja niistä yksi on ammattikorkeakoulututkinto. Ei tässä tarvitse hävetä omalta osaltaan enää yhtään mitään.

Tämänkin asian oivaltaminen vei todella pitkään. Mutta nyt olen jo päässyt monien vaikeuksien yli.

Ihmistä voidaan vanhempien toimesta kohdella lähes, miten tahansa, joutumatta siitä koskaan minkäänlaiseen edesvastuuseen.

Ihmistä voidaan vähätellä, mitätöidä, alistaa tai olla häntä kohtaan täysin välinpitämättömiä.

Jatkuvasti voidaan sinua moittia, milloin mistäkin asiasta. Tällainen kohtelu jättää varmasti jäljet jokaiseen ihmiseen, joka on elämässään joutunut tällaista kohtelua kokemaan.

Itseäni on koko elämäni ajan kohdeltu siten, että en ole yhtään mitään.

Sellainen kohtelu jättää varmasti omat jälkensä jokaiseen persoonaan.

Se tunne kun omana itsenä oleminen ei riitä.
Se tunne kun ei kelpaa kellekkään.
Se tunne kun suru valtaa koko sydämen.
Se tunne kun tuntee itsensä turhaksi.
Se tunne kun muistelet asioita joita et koskaan enää saa takaisin.
Se tunne kun tunnet itsesi heikoksi.
Se tunne kun mikään ei riitä mihinkään.
Lisää tämä blogiisi jos yksikin tunne on sinulle tuttu.

Perjantaina 22. 7. 2011. oli lauantai iltaan mennessä menehtynyt yhteensä 92 viatonta ihmistä silmittömän väkivallan seurauksena. Oslon pommi-iskussa ja useiden tuntien eloonjäämiskamppailussa Utöyan leirisaarella. Jos tunnet vähänkin myötätuntoa uhreja, heidän omaisiaan ja läheisiään kohtaan ja haluat kunnioittaa heidän muistoaan, lisää tämä blogiisi

Mitä elämässään tekisi?

Siinäpä vaikea ja hankala kysymys. Luppoaikaa on nykyään aivan liikaa.

Miten sinua on kohdeltu? Huonosti. Sinua ei välttämättä pidetä yhtään minään.

Olen heidän mielestään täysi luuseri. Täysi nolla. En ole heille yhtään mitään. He eivät minua arvosta eivätkä he tule sitä koskaan tekemään.

Näin voidaan ihmistä välillä kohdella. Ei mikään häävi kohtalo henkilölllä, joka elämässään joutuu jatkuvasti tällaista kohtelua sietämään vuosikausia.

Mutta, kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Näinhän sitä ruukataan sanoa.

Täytyy todeta näin kesällä, että kummalliseksi on mennyt työelämä Suomessa.

Vaikka olet suorittanut hyväksytysti kolme ammattitutkintoa, niin silti en tahdo millään päästä takaisin työelämään.

Joka paikkaan on paljon hakijoita ja itse jää usein toiseksi, kun hakee työpaikkaa.

Mutta, ehkä joskus työnsaannissa minuakin tulee onnistamaan.

Kunnia on katoavaista.

Se on tullut jo useaan kertaan huomattua. Ihmiset esittävät edessäpäin olevansa ystävällisiä ja avarakatseisia ja ties mitä, mutta kun totuus elämässä on vain täysin toisenlainen.

Tosiasia on se, että valtaosa ihmisistä on pahansuopia, kateellisia, paskaa seläntakana puhuvia henkilöitä, joita kukaan ei halua kaveriksi tai ystäväksi.

Tai ainakaan minä en halua yhtään tällaista kaveria en mutta kun ei tiedä edes sitä, mitä ihmiset netin välityksellä toisista edes ajattelevat.

Ihminen on ihmiselle susi ja tämä sananlasku pitää minusta kyllä täysin paikkansa.

On todettava, että juuri keneenkään ei voi luottaa. Näin valitettavasti on asianlaita todellisuudessa.

Onha se iha vitu hienoo et on sata galleriakaverii,
mut kuka sua hädän hetkel auttais ?
paina sydän jos olisit auttamas & kopioi blogiis ni näät ketkä oikeesti välittää & haluu tutustuu & auttaa sua.
..