tää mun tunne on aivan saatanan haikee,
mut se täs onki et tää elämä tekee täst vaikeen.
en enää tiiä missä mennää, en tiiä jaksanko enään.
täst on tullu jotenki vaa niin vaikeet, kumpa joku
vois auttaa, mut en usko et kukaa siihen pystyy.
joka päivä mä oon allapäin, mut ei kukaa sitä nää
mut mä näin. mä en tiiä enää mikä on mun elämän
määränpää, mut toivon ettei tää kaikki vaa tähän
jää. mul on pari ystävää jotka on tosi ihanii, vaik välil
neki on mulle vihasii. tuntuu ettei maailmast voi onnee
löytää, ei onnee tarjoilla niiku ruokaa pöytää. onni
pitää löytää itse. Mä tarviin omaa onnee, mut
auttakaa mua, mä haluun sen löytää. kaikki vaa
sanoo mulle et: ''kyl sä Sara pärjäät'' , mut tuntuu
et sä verta nenästä kerjäät. ku totuushan on se etten
mä aina pärjää. en mäkää ikuisesti onnellinen oo,
ei tääl kukaa ikuisuuden onnee saa. haluun tän tuskan
tunteen pois, ottaisin sen tuskan pois jos vaa vois.