en ymmärrä mitään, tuntuu et oon ihan hukassa. ajatukset elämästä päivä päivält muuttuu, tuntuu et se hyvä puoli elämästä puuttuu. suu mutus enkä tee mitään jätkevää, ainoo pelko elämäs et kaiken tärkeen menettää. kuka ohjaa venettä jos oma suunta hukassa, miks et pidä sanojas vaik aina kaikkee lupaamas. Pyydän anteeks jos oon ollu kusipää, oon saavuttanu tavotteita jos edes niitäkään. ja se on ikävää etten saa kaikkee sanottuu. oon ittestäni ylpee jos saan aamul silmät avattuu. maailma on vaa paska paikka, sikailu on paskamaista. välil haluis luovuttaa mut järki tulee tielle, miks en voi vaa lopettaa? en haluu enää itkee.
Jos ihminen huokailee, se ei jaksa enää.
Jos ihminen ei hymyile, se on surullinen.
Jos ihminen katsoo maahan lasittunein silmin, se ajattelee jotakin.
Jos ihminen itkee, se ei näe ulospääsyä epämiellyttävästä tilanteesta.
Jos ihminen satuttaa itseään, se ajattelee olevansa turha.
Jos ihminen katsoo olkansa yli, se kaipaa hellyyttä.
Jos ihminen itkee jonkun toisen vuoksi, se rakastaa sitä.
Jokainen tarvitsee jonkun, jota ajatella ja ikävöidä.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka välittää ja huolehtii.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka pitää kiinni eikä päästä irti.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka toivottaa hyvää yötä.
Jokainen tarvitsee jonkun, jolle sanoa ”rakastan sua”.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka kuuntelee.
Jokainen tarvitsee jonkun, jonka ei pelkää jättävän tai pettävän.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka kertoo sinun olevan tärkein asia hänen elämässään.
Lisää tämä blogiisi tai menetät elämäsi tärkeimmän ihmisen.
palasin muistoihi.. särkyneitä unelmii, muistatsä vielä
kaiken mitä joskus luvattiin? väärii käsityksii, pettyneitä ilmeitä,
loppu peleis ihmiset on vitun ilkeitä! pidä puolias, älä ota laiffilt turpaa. vaik se ottaa sut mukaa, koita pistää vastaa. hei, elämä on huora ja siitä pitää maksaa. muistan tän ku nään pettyneen
katseen, muista säki tää ku sä kaadut maata vasten. hermot
pettää myös mun hyvil ystävil, täs maailmas kaikki pyörii vanhan
ympäril. miks menee niin, miksei tää päivä kelpaa. muisteltu menneitä
liian monta kertaa, nykyään hymyillään vaan harvemmin ja harvemmin, mä kaipaan vanhoi aikoj ku kaikki oli paremmin
Toiset puukottaa selkään, niin mä pelkään
En voi luottaa kehenkään, yhä selvemmin taas sen nään
Aina yli rajan mennään, pikku puheet alkaa kasvaa
Vituttaa niin paljon, musta kuulee kaikkee paskaa
Sitten tullaan paiskaa kättä, hah, ei tuu mitää
Voinko luottaa kehenkää ku aina pettymys on taattu
Mietin yksin omas huonees kuka on mun tosi ystävä
Kaikki niistä ei oo se vaan pitää ymmärtää
Liia paljo niitä äijii jotka selkään puukottaa
Se mua sattuu ja tuottaa mulle suurta tuskaa
Miks omalle frendille, pitää kääntää takkii
En pysty käsittää se pistää mielen paskaksi