en ymmärrä mitään, tuntuu et oon ihan hukassa.
ajatukset elämästä päivä päivält muuttuu, tuntuu
et se hyvä puoli elämästä puuttuu. suu mutus enkä
tee mitään jätkevää, ainoo pelko elämäs et kaiken
tärkeen menettää. kuka ohjaa venettä jos oma suunta
hukassa, miks et pidä sanojas vaik aina kaikkee lupaamas.
Pyydän anteeks jos oon ollu kusipää, oon saavuttanu
tavotteita jos edes niitäkään. ja se on ikävää etten saa
kaikkee sanottuu. oon ittestäni ylpee jos saan aamul
silmät avattuu. maailma on vaa paska paikka, sikailu
on paskamaista. välil haluis luovuttaa mut järki tulee
tielle, miks en voi vaa lopettaa? en haluu enää itkee.