En muuten tiedä, kuinka hyväksi mielenterveydelleni on oleskella mökillä. Nyt en saavuttanut sitä täydellisen joutilaisuuden tunnetta, muttei siinä mitään. Mökillä vain on karhuja, susia ja venäläisiä rajan ylittäneitä vankikarkureita, rajavyöhykkeelle 200 metriä. Etenkin pimeällä keskellä kuusimetsää kaikki toiminta on ylivoimaista, kun joudun ajattelemaan että mitä jos karhu nyt tulee apua, juoksenko mökkiin vai näyttelenkö kuollutta joo juoksen mökkiin mutta entäs tässä iik apua. Tähän asti olen jotenkin luottanut sukulaisten ja naapureiden apuun, mutta jos suku nukkuu jo ja naapurillekin on satoja metrejä ja naapuri on itse asiassa mummin isän veli joka on ikivanha eihän se mitään pelasta eikä mun huuto edes kuuluisi sinne mutta entä jos ne sudet niitähän oli just nähty kun kyläläiset oli ollut mustikassa.
Niin, siis pelotti. Suihku on ihanin.