...ei avaudu mulle.
Äiti oli pätkässy jostain hetken mielenjohteesta puolet sen hiuksista pois. Aluksi se oli kait aatellu tasotella etuhiuksia, mutta päättäny sitte, että muitakin hiuksia vois vähän lyhentää. Tuolla se vaan huuteli kylppärissä mua ja ku menin sinne se pakotti mut "tasottelemaan"sen hiuksia.
Koskaan ennen en oo suostunu ees koskemaan toisten hiuksiin. Ja nyt voin hyvällä omallatunnolla sanoo, että mitään epätoivosempaa en oo koskaan kokenu. Oli varmaan tosi lohduttavaa äidillekki, ku mä vaan nauroin koko ajan naama punasena samalla ku leikkasin sen hiuksia. Mä en ymmärrä, miks kukaan haluaa parturi-kampaajaksi. Toisaalta parturi-kampaajien työtä arvostaa aina vaan enemmän, ku tietää miten hilskatin vaikeeta hiusten leikkuukin voi olla.
Onhan tässä hiustenleikkauksen katastrofaalisessa lopputuloksessa toki hyvätkin puolensa: mua tuskin patistetaan enää toista kertaa leikkaamaan kenenkään hiuksia...