IRC-Galleria

..en saanu mun matkalaukkua auki! Mä jo säikähin, että oon laittanu sen epähuomiossa lukkoon sillonku tultiin viime kesänä Hampurista. Avainta ei tietenkää löytyny mistään! Muistin vaan elävästi, miten aina huolellisesti laitoin ne molemmat avaimet sinne matkalaukun sisään, ku laitoin sen kiinni, ettei ne avaimet menis hukkaan sinä aikana, ku en laukkua käytä. Mä olin ihan että: "EI! Ne avaimet on tuolla sisällä ja matkalaukku lukossa!"

Sitte mä vaan väkivalloin painoin sitä aukasu -nappia niin lujaa ku pystyin. Alko nimittäin mennä hermot. Ku olin painanu sitä nappia vähä aikaa, kuulin aika äänekkään naksahuksen ja se lukko aukes.

Mielessäni siinä aattelin, että kuinkahan pahasti se lukko hajos. Katoin sinne väliin ja näin siellä mustan, pyöreän, irtonaisen osan. "Noni. Hyvä Anu. Sä oot lähössä ensyönä Saksaan ja sun matkalaukku on rikki." Otin sen osan käteen. "Jospa tän vois vielä korjata..."

Ja ette usko! Se musta, pyöreä, irti lähtenyt osa oli semmonen kuiva, musta Pantteri-karkki! Se lukko oli sen takia jumissa. Nyt se taas toimii moitteettomasti.

Nyt ahkerasti pakkaamaan ja täältä tullaan Dormagen!

Tulipahan tässä vaan mieleen,
ku mulla tippu yks päivä jääkaapista
semmonen kiva pikkulautanen.

Ku aukasin sen oven, ni se lautanen
keikku siinä hyllyn reunalla ja lähti tippumaan.

Mä en kerenny tehä muuta ku
rääkästä hirveen isoon ääneen.

Musta tuntuu, että ennenku se
lautanen ees kerkes osua maahan,
äiti huus tuvasta:
"Siivua!"

Kerronpas vähän päivästäni (niinku jotakuta muka kiinnostais)

Aamulla oli yksi vapaatunti, ku meillä ois ollu liikuntaa, mutta yläasteelaiset lähti uimaan (wuhuu, bileet! kiitos yläasteelaisille, ku ootte olemassa ja osaatte uida!) Isä vei mut kouluun puoli kymmeneksi ja näytti tuosta meiän aavalta pellon mihin naapurin setä alkaa kuskaamaan meiltä lehmän p*skaa. (kiitos tästäkin tiedosta, en olisi voinut elää ilman sitä)

Koulupäivästä selvisin... ja pääsin kotiin tekemään rästiin jääneitä hommia. Kävin ottamassa valokuvia kuviksen työhön auringon laskusta. Yllätyin vähän, ku isä tuli vastaan Arin kans, just ku olin kävelemässä tuolta aavalta pois niitä kuvia ottamasta. Kysyin sitte isältä: "Mitä te täällä?" Isä: "Tultiin vaan kattomaan miltä tuo paskakasa näyttää ilta-auringossa." Miehet, huoh!

Nyt illalla oon yrittäny tehä kaikkea fiksua, esimerkiksi juttelin mesessä Markin kans. Sanojen kääntämisessä oli pieniä ongelmia, olenhan tunnetusti nero kielissä. Ohessa typerä esimerkki:

Anu sanoo:
Miten sanotaan enkuksi peräjälkeen? Olisko vaikka ass-after?! Tosihauskaa. Haa-haa.


Nyt lukemaan ruotsin sanoja, nukkumaan ja huomenna voi herätä iloisin mielin uuteen päivään ja uuteen kiireeseen.

Nyt mulla on kyllä erittäin paha motivation problem. (Ja matikassa mulla on ikuinen derivation problem, ne on liian vaikeita mun yksinkertasille aivoille)

Ja sitten iloisiin uutisiin.
Isä: "Viime viikolla meijjän Volvo pääs ekalla kerralla katastuksesta läpi! Ja tänää Saabiki meni ekalla kerralla katastuksesta läpi!"
Mä: "Oho! Onpa kyllä hyvä putki! Vie nyt Fiatki katastukseen!"
Isä: "Nii, että saahaan hyvä putki loppumaan..."

Hyvät uutiset: Jes, ei oo normaalia koulua!
Huonot uutiset: Tuntuu turhalta mennä kouluun, ku siellä ei ees opiskella mitään.

Aamupäivä me rakennetaan lumiveistoksia ja iltapäivällä me mennään kävelylenkille. Tämän elämää kiinnostavamman aiheen tiimoilta kävimme Annan kanssa myös fiksun mesekeskustelun:

Anna sanoo:
aah, lumiveistoksia
Anu sanoo:
beeh, tuskin maltan odottaa
Anna sanoo:
ceeh, sanos muuta
Anu sanoo:
deeh, onpa taas fiksua

...ei avaudu mulle.


Äiti oli pätkässy jostain hetken mielenjohteesta puolet sen hiuksista pois. Aluksi se oli kait aatellu tasotella etuhiuksia, mutta päättäny sitte, että muitakin hiuksia vois vähän lyhentää. Tuolla se vaan huuteli kylppärissä mua ja ku menin sinne se pakotti mut "tasottelemaan"sen hiuksia.

Koskaan ennen en oo suostunu ees koskemaan toisten hiuksiin. Ja nyt voin hyvällä omallatunnolla sanoo, että mitään epätoivosempaa en oo koskaan kokenu. Oli varmaan tosi lohduttavaa äidillekki, ku mä vaan nauroin koko ajan naama punasena samalla ku leikkasin sen hiuksia. Mä en ymmärrä, miks kukaan haluaa parturi-kampaajaksi. Toisaalta parturi-kampaajien työtä arvostaa aina vaan enemmän, ku tietää miten hilskatin vaikeeta hiusten leikkuukin voi olla.

Onhan tässä hiustenleikkauksen katastrofaalisessa lopputuloksessa toki hyvätkin puolensa: mua tuskin patistetaan enää toista kertaa leikkaamaan kenenkään hiuksia...

Ei jaksais mennä huomenna kouluun...

Siksipä nyt onkin erittäin otollinen hetki listata asioita, mitä on saanut aikaseksi nyt lomalla.
Olen mm.
- Katsonut Pushing Daisiesin ekan tuotantokauden
- Katsonut toisesta Pushing Daisiesin jaksosta 7 jaksoa englanniksi
- Lukenut 5 psykologian kirjaa
- ...ja alottanut kertaamisen
- Muuttanut happea hiilidioksidiksi tähän mennessä noin kahdensadanneljän tunnin ajalta
- Lasketellut päivän
- Kuluttanut rahaa enemmän kuin laki sallii
- Saanut hermoromahduksen (x5?)
- Katsonut mielettömän määrän elokuvia
- Ja Helppo elämä -sarjaa...
- Hiihtänyt
- Suuttunut sisaruksille
- ...ja itselleni
- Istunut kannettavalla
- Miettinyt turhia asioita
- Nukkunut joka yö ainakin 10 tunnin yöunet
- ...ja niiden lisäksi välillä jopa päikkäreitä
(- ja listannut näitä asioita ylös.)

Ja kuitenki tuntuu, että kaikki (ja vähä vielä päällekkin) on jäänyt tekemättä!

Terveisiä aurinkoisesta... Ukko-Hallasta.

Muisteltiin siellä mm. tän perheen tyhmimpiä lausuntoja ja tuli niitä lisääki.
Ne mieleenjääneet on nyt koottuna tässä. (Nöyrät anteeksipyyntöni, ettei niitä mieleenjääneitä oo tän enempää, lukiolaisten aivot on tunnetusti niin täynnä turhaa tietoa, ettei sinne mahu enää paljo muuta.)

Assi: "Anna, älä itsemurhaa mua!"
Anu: "Aijaijai apuaa, Anne kiusaa Anuaa!!"
Antti: "Ari tappelee mua!"
Assi: "Ei kolmas kerta mitään sano!"
Anu: "Mä oon MYKKÄ!"
Ari: "Pelottaa ja pissattaa!!! - - - nyt enää pelottaa..."

Oon kuluttanu taas monta tuntia mun elämästä (ja käyttänyt tehokasta psykologian lukuaikaa) katsomalla "muutaman" jakson Pushing Daisiesia. Oi autuutta!

Ned: "Everyone wants stuff.
We wake up every day with
a list of wishes a mile long,
and maybe we spend our lives
trying those wishes come true.
But... just because we want them
doesn't mean we need them to be happy."
Chuck: "What do you need to be happy?"
Ned: "You."

Mä niiiiiiin rakastan matematiikkaa!