Suoraan villistä nuoruudestamme. Ei me olla yksinkertasia... Miten nii?
Tästä voi päätellä, onko ajatusmaailma yhtään muuttunu näitten vuosien aikana.
5. Istuskelimme Vihannin hiihtomajan nuotion edustalla Kankin kanssa. Jostain ihme älynväläyksestä laitoimme makkaratikun päälle sipsin ja nostimme sen nuotion päälle. Se palo meijjän mielestä yllättävän kauan ja isolla liekillä. Mietittiin siinä sitte, että nuotiohan kannattaa tosiaan sytyttää sipseillä, tai nakata samantien koko sipsipussi nuotioon. Sitte jos koko hiihtomaja sattuis syttymään tuleen ja palomiehet juoksentelis sitä ympäri sammutusletkujen kans, voitais todeta tyynen rauhallisesti: "Tuohan palaa kauan ja isolla liekillä."
4. Mikko oli kävelemässä meille päin yhden kaverinsa kanssa. Mikko oli kertonut, että asun ihan naapurissa. (Korven mittakaavassahan 5 km on sama asia kuin naapurissa.) Mikon kaverille sattui juuri sopivasti tulemaan aivan järjetön kusihätä yhden aavan toisessa päässä, jonka toisessa päässä on kaatopaikka. Suora on omien arvioidemme mukaan noin 3 kilometriä pitkä. Kaverin tiedustellessa sopivaa kusipaikkaa, Mikko vastasi: "Tuolla on just sopivasti kaatopaikka tän suoran lopussa, voit käyä kusella siellä."
3. Mikko suunnitteli istuvansa lastenvaunuihin. Jenni estää Mikkoa: "Mikko, jos sä istut tuohon, tuo kangas varmaan repeää." Mikko: "Aina te morkkaatte mua, nyt teijjän pitää vähän kehua mua." Jenni: "Mikko, olet kevyt kuin.. RASVAPALLEROINEN! -ja nyt ylös siitä!"
2. Mikko tulee huoneeseemme Pariisin hotellihuoneessa ja vetää verhot pois ikkunan edestä: "Katsotaan Pariisin kaunista ilmaa!" Huoneen ikkunasta katsottuna talojen välissä on vain pieni rako, joten vastakkaiseen taloonkin näkee hyvin selvästi. Vastakkaisen talon ikkuna on auki ja huoneessa seisoo Aatamin puvussa mies. Hirveän naurunremakan jälkeen Mikko ja huonetoverini alkavat tapella seuraavalla kaavalla: "Se oli mustaihonen mies!" "No eikä ollu! Sillä oli vaan niin paljo karvoja!!"
1. Matikka on helppoa.