Päätin ottaa HCR:n taas tavoitteeksi.
Edelliskerralla mulla oli aika lyhyt treeniaikataulu, tällä kertaa vieläkin lyhyempi.
Kengät tarvis ostaa, koirat on siinä kunnossa että oikeastaan metsässä tarpomista ei voi niiden takia pitää liikuntamuotona. Sellainen lenkki lumikenkäillen josta olis mulle treenimielessä mitään hyötyä saa pappakoiran todella väsymään, Ruun linkuttamaan seuraavan päivän, ja siinä missä Kettu jaksaa painaa, on se kuitenkin ainoa jolta se on rikkinäisen selän takia hieman kiellettyä, liika rasitus.
Onneksi suoralla maantiellä hölkkäily sopii koko porukalle.
Toukokuussa näkee mihin asti itsekuri ja päättäväisyys tällä kertaa kantaa.