IRC-Galleria

Lauantaina olin hakuilemassa Artun kanssa ekaa kertaa. Tuntunut vähän kurjalta kun sen kanssa ei mitään omaa tai fiksua pääse tekemään, lenkillä pienet tottistelut ei kovin hirveesti loppupeleissä tuo elämään sisältöä tai vanhojen luiden kaluamiset kotosalla.
Kevään juostemisten jälkeen se ei ihan hirveesti ole kunnolla liikkunut muuta kun satunnaisia uimareissuja tai polkemisia.
Raunioryhmässä käytiin myös taas vierailevina tähtinä ja pojalla oli hauskaa.
Molemmissa paikoissa käytiin kävelemässä Neran kanssa ja tyypit tulee toimeen, metsässä meni ehkä asteen paremmin ilman jännityksiä mutta ei siis pörinöitä tai mitään. Mahtavaa.
Artun raunioilussa ehkä tarttis ottaa se linja että en anna sen haahuta siellä keskenään, se osaa käyttää nenää ja se osaa lähteä siihen suuntaan kun pyydän, joten pitäs aina ottaa se hanskaan ja lähettää uudelle ukolle vapaana. Se haahuumassa raunioilla miettimässä minkä näistä viidestä täältä nyt eka ettisin ei ihan toimi. Tai löytyyhän ne mutta mä en nää mitä tapahtuu tai pysy perässä.

Attilalla alkoi tottikset taas, kahdeksan kertaa niitä olis. Ajattelin että jos saisi käytyä kiva koirakansalainen testin sen kanssa lemmikkimessuilla syksyllä niinkun Ketun kanssa 2 vuotta sitten.
Tosin sen toimiminen isossa melusassa hallissa on aika kaukaa haettu unelma mutta haasteita pitää olla. Agikentällä käyty omatoimisesti jonkun verran, ja olishan siitä siihenkin. Mulla vaan huumorintaju kai puuttuu.


Ja joo, lupasin että ekat viralliset agikisat Ketun kanssa elokuussa. Alkaa näyttää hiljaselta. Kolmisen viikkoa treenitaukoa ollut ja keskiviikkona kävin piipahtaa kentällä testaamassa renkaan, aan, kiikun ja kepit. Ihan vaan siksi kun huomenna olis epiksiä missä kaikki esteet kentällä. Sekopäistä. Kepit menee vaan jos peruutan keppien vasemmalla puolella ja näytän välit, rengasta en voi osottaa koska sit koira hyppää sen sivusta ja kiikku..joko se vetää sen puomina ilmalennolla tai sitten karjasen seissiä niin että koira ei liiku koko loppuradalla. Nojo, siis treeneissä ihan eri asia yksittäisenä esteenä ottaa kun vauhdin kanssa kierroksilla pitkällä radalla.

Ruu. Juoksut loppuneet vihdoin ja päässyt elukka kärryille sisäsiisteydestä. Ulos se pääsee melkeen arkena neljä kertaa päivässä, viikonloppusin vaan kolme. Oon sen kaa vähän naksutellut (aloin naksuttelee Ketun kaa mut se karkasi naksun ääntä pakoon sängyn alle joten vaihdoin koiraa). Se on fiksu ja se on niin älytön kakara.
Vapaana on päivittäin pieniä pätkiä tossa vieressä pellolla ja leikkivät yhdessä kirput. Osaa aika hyvin tulla luokse, jos ei unohdu pureksimaan just herkullista ruohonkortta.. Pikkanen riistavietti sieltä nousee, toivon ettei ikinä tule sitä ekaa kertaa kun se lähtee Ketun esimerkistä rusakon perään. Linnut ja tuulessa lentävät lehdet yms saa kiinnostumaan aika hyvin jo nyt. Tituksen kanssa se rakastaa painia ja leikkiä, Kaikun kanssa hippailla.

Huomenna siis epikset Ketun kanssa, ja saattaa olla että maanantaina alkaa jo agitreenit. Tiistaina tottista, mahdollisesti raunioilla torstaina kuokkavieraana.

Ja tää lauma tarttis viedä kahdessa erässä pihalle että saisi vietyä Ruun kattoo tota maailmaa ja opettelemaan fiksua hihnakäytöstä (ei sinkoiulua puolelta toiselle yms). Sit toi vanhempi pää erikseen jollon pystyy keskittyy siihen että Ketulle löytyy korvat. Se on ihan pellossa kasvanut koko kesän ja sen huomaa. Tänne-käskyn toteutus ei ole vilkase kohti tai tule esiin pusikosta jotta tiedän missä olet vaan ihan oikeasti se luoksetulo...

Attila juoksi siis medi-koirien virolaisjoukkueessa Dragsterit Riinan tilalla (tuloslistassa myös nimellä Riina)
aika 9.10
sijoitus 97. (koiria 133)
joukkueen aika 17.600
joukkueen sijoitus 27.

Kettu juoksi Espanjankoirien mini-joukkueessa Los Perros Peludos
ajalla 8.16 (paransi viime vuodesta jollon juoksi 8.19)
sijoitus 18. (koiria 203)
joukkueen aika 17.620
joukkueen sijoitus 15.

ja sunnuntaina juossut Papparainen josta saa olla taas niiiiin ylpeä!
Arttu juoksi virolaisjoukkueessa Bablo and the bitches tuuraten Incaa.
aika 7.08 (paransi viime vuodesta jolloin juoksi 7.46)
sijoitus 36. (koiria 196)
joukkueen aika 13.700
joukkueen sijoitus 4.!

Huomenna se alkaa!
Yritin kovasti etsiä Artturille pappajoukkuetta mutta ei löytynyt joten ainoana piti kisaamaan lähteä Ketun, Espanjankoirien joukkueessa.
Nyt kuitenkin Arttu tuurailee vironrakkien joukkueessa ja Attila virolaisten midi-joukkueessa :D
Jänskää.

Kettu otti kenraaliharjoituksia tänä aamuna elävällä vieheellä ja Attila tuntuu ettei irtoa jalan vierestä lenkillä enää mihinkään (se makkaran voima ) joten Kettua mun pitää olla lähettämässä ja Attilaa vastaanottamassa. Ja Arttua...Vastaanottamassa. Ukkeli tulee mukaan ja se saa sit varmaan rakkimuksen lähettää. Sunnuntaina siis juoksee maxit ja huomenna midit ja minit.

Jos Ketun suorituksen sais vaikka tusinan parhaan minin joukkoon (paljon podengotaustaisia espanjalaisvahvistuksia vähän pelottaa..) ja Attilan maaliin asti. Papparaisesta en tiedä.. Ehkei lihaskunto ole ihan sitä mitä viime kesänä :/

*kaivaa vanhoja aikoja*

Oih,
mun pikkunatiainen täyttää tänään kuusi!
Vuoden päästä se on veteraani! Ja me vasta alotellaan kaikkea :D
Olisko mitään jos vaikka synttärien kunniaksi vaiheeksi onnistuisi möllikisoissa

Tallinnan pikareissu meni hyvin, sain juomat ja tuliaisen kotiin ylinäppärästi.
(kiitos isoveljen joka pitää hulluna mutta on silti orjuutettavissa :D

tällänen jatke tuli: Anijan Jemina aka. Ruu ~1v arka, ihmisiin tottumaton narttu joka elänyt metsässä vapaana koiralaumassa, viimeiset 1.5kk Rakveren tarhalla.
Ei ole siis ollut sisällä, kulkenut hihnassa tai tottunut ihmisen räpellykseen ja opetellaan pikkuhiljaa et ihmiset on kivoja.
Nyt neito jo tajuu et kenkien seassa on tyhmä nukkua ku sohvallakin voi.
Sisäsiisti ei ole mutta kaikki aikanaan.
Iso opportunisti, kävi maistamassa mun aamukahvia suoraan kupista olkkarinpöydällä, varasti rytätyn tyhjän kissanruokapurkin yms, ihana älykkö!
Laumasta on iso apu, ne tekee edeltä ni Ruu seuraa, on se sitten uloslähtiessä ilostuminen, sohvalle kiipeäminen tai menosuunta ulkoillessa.
Ihan nähän namitellessa palkkailin kun pylly meni maahan ja menihän se sit herkemmin heti...pakko oli testata kun makkaraa jakoi

http://www.pelastetaankoirat.com/anija_jemina_tou08.html

Enää ei satu mihinkään (valehtelen, pari kynttä viel herkkänä, toinen niistä edelleen asiallisen liila).

Tallinnassa tarttis lähtee käymään. Noutaa jotain tupareihin ja jotain muuta pientä.
Oikeesti ajatus oli et ostas suomesta kaiken mut tää "muu" vetää nyt sinne suuntaan ja samalla toivottavasti saa liikkumaan pari lavaa juotavaa. Ainakin jos saadaan yhdessä mentyä, se olis täydellistä.

Aikataulutkin iiiihan auki kaikki.
Ei kellään olis ilmasta (päivä)risteilyä tarjota?

Puolimaraton ohi.

Niinkun arvelin, en pystyny siihen kolmeen tuntiin. Naisten kymppi on kai mun juttu. Yritin toki loppuun asti, yskin verta ja oksensin gatoradea ja nilkutin viimeiset 5km ja juuri ennen maalia jouduin luovuttaa.

Ei vaan pässit, mitä oikeen luulette??
Tietysti tein sen, pystyin siihen, ylitin itseni ja ennen kaikkea: EN OKSENTANUT!!
Kuudelta maalissa, aika suunnilleen 2h40min

jaloissa asialliset rakot

Piti ottaa ihan rauhassa, olla himassa chillailemassa pe-ilta ja yksin kattella L-koodia.
Hehe, meniköhän mun suostuttelussa minuutti kun jo sitten lupauduin seuraksi kääriparpaseen..
Huoh, himaan pääsin kyl aikas aikasin ja aamulla fressinä keittämään rakkaalle kahvia ja puuroa.
Juu, en ota tavaksi

Tänään aikasin ylös (kuka keksi siirrellä kelloja vielä aikasempaa heräämistä kohtii..prkl) ja kohti Lohjaa hakuilemaan papparaisen kanssa. Pojalla oli toooodella hauskaa ja löysi muovitehtaasta monta tyyppiä ja sai niiltä iiihanaa neljänviljantonnikalapuuroa
Aikaa meni tuntikaupalla, mutta oli todellakin matkan arvoista ja uudelleen ehdottomasti.

Nyt on vanhus väsynyt, fiiatti yllätti matkalla olemalla ihan valotta, en tiedä menikö sähköt vai sattuko vaan palamaan kaksi polttimoa samaan aikaan..

Ja huomenna vapaapäivä, Jei!

Jotenkin kaiken häsäyksen ja kaaoksen ja kakankin keskellä ollu sellanen pien haikeuden tunne.

Tänään sitten ajattelin kuittaa koiralle sen lähtemällä sen kaa kaksin Uutelan rantaan, kamera mukaan ja lapaset. Papparaisen kanssa ihan kaksin.
Ihana ilma ja kaksi tuntia vierähti. Ei varmaan tarvi sanoa erikseen että oli ihanaa. Noita hetkiä sen kanssa saisi olla enemmän..lisää lisää.
Pappakin oli ihan hymyä

Nyt ne lähti, mun pelastavat enkelit, kesäaamujeni ilot, syysiltojeni sylilämmittimet, talvipäivieni naurunaiheet. Piki ja Musti pitivät seuraa mulle juuri sen aikaa kun Myrkky ja Calico olivat poissa. Tai no, heinäkuun vedin komeesti vaan kolmen kissan voimin, mutta loput reilu 7 kuukautta.

Nyt kakarat pääsivät vihdoin sinne omaan kotiin, ihan kaksistaan repimään verhoja, terottamaan kynsiään sohvaan, huutamaan ovelle, juoksemaan hippaa yöllä ja kaikkea mahdollista mitä kissa vaan saa aikaan. Juuri niitä asioita tulen niissä paholaisissa ikävöimään, viattomuutta ja herkkyyttä.
toivon kakaroille elämäänsä paljon kissanminttua, sydäntä ja heppaa. Niistä pienet pojat tykkää.
Jos nyt yhden kyyneleen pojille vieritän vielä.