tänään minusta tuli vähän aikuisempi, kun vastaanotin ajokortin poliisilaitoksella, ja tällä hetkellä ulkona sataa. ja minä rakastan sadetta. sade on kaunista, sateella on voimaa.
sateella on voimaa tehdä, mitä ikinä se tahtoo. se pystyy tarvittaessa olemaan pelastus, mutta taas tarvittaessa se voi tuhota ja tehdä elämästä ikävää. mutta ikävästä ei ole kiva kirjoittaa nyt kun sade on mukava asia, rakastettava asia.
tällä hetkellä se saa luonnon loistamaan kaikissa tuhansissa väreissään. se muodostaa pienen pieniä vesilammikoita hiekkatielle ja yhden isomman kun käännytään tuolta hiekkatieltä talon pihaan, meidän talomme pihaan. siihen samaan kohtaan muodostuu aina isompi vesilammikko kun sataa. hassua.
näen miten pisarat laskeutuvat vaahteran lehdille ja näen kuinka puu nauttii siitä. se nostaa itsensä uuteen kukoistukseen. se uskaltaa taas rakastaa.
päästyäni kotiin, en löytänyt kukkaroani, mihin laittaa ajokorttini. että se siitä aikuisuudesta.