IRC-Galleria

se on ihmeellistä miten sitä yhtäkkiä on jäänyt kaipaamaan viime kesää. viime kesäöitä ystävien kanssa. vaikka ne vietettiinkin tietokoneiden välityksellä, niissä oli sitä jotain.

niissä oli naurua. me nauroimme paljon. meillä oli omat hienot juttumme joista kukaan muu ei ollut selvillä. me nauroimme mamstereille ja me nauroimme kaikelle. me nauroimme toisillemme ja me nauroimme itsellemme. me nauroimme.

niissä oli välittämistä. yksi sana riittää kuvaamaan sitä mitä siinä porukassa riitti.

niissä oli itkua. välillä olimme hyvinkin syvällisiä. jaoimme teoriassa tuntemattomien ihmisten kanssa murheita, salaisuuksia ja ilonaiheita. ne saivat joskus silmät kosteiksi niin, että piti hiipiä pienessä asuntoautossa hakemaan paperia. selvisin herättämättä ketään aina.

me olimme hieno porukka. meidän välillämme oli jotain hienoa. mutta sitten tuli syksy, ja suurin osa jäi elämästäni pois. onneksi yksi jäi. se, että sen kesän jälkeen tuo yksi on ollut paras ystäväni, kertoo jotain siitä, miten hieno asia internet voi nykypäivänä olla suhteellisen ujolle ihmiselle.