IRC-Galleria

minerva

minerva

this is where i belong

tunteenpurkausta Tiistai 31.07.2007 04:58

Unelmat,
ne pienet ihmeet mitkä tapahtuvat jokaisen sisällä. Jokaisen lapsen unelma murskataan joissain kohtia. Se murenee todellisuuden osaksi suurta sirkusta jossa puhutaan miten onnellisen kasvatuksen me saamme. Tiedämme että olemme surkeita paskoja joista ei koskaan voi tulla mitään suurta, ja tiedämme miten monet silti seuraavat unelmiaan ja voittavat yhteiskunnan rikkinäisyydet. Mutta en minä. tietenkään. ei minusta voi tulla tähteä taivaalla, eduskunnan jalkapalloa tai englannin prinsessaa yhdessä yössä. niinhän ne sanoo. Työtä pitää tehdä niiden eteen, mutta onko se sittenkään oikein murskata toiveitamme ?

Ehkä joskus joku ymmärtää että me kuitenkin olemme seuraava tulevaisuuden kuva. Meidän pitää yrittää toteuttaa jollain sairaalla tavalla teidän unelmia. Teidän aikuisten. Ihmisten jotka ovat eläneet niin kauan että tietävät kaiken mikä on meille parasta. Mutta ehkä sittenkin me loppujenlopuksi voimme tietää elämämme tärkeysjärjestyksen ? Tällä hetkellä olen vielä lapsi, ja opettelen nuoren aikuisuuden ensiaskelia. Sillä kaikki sen tietävät. Kun nuoruus alkaa, tuntuu kuin joutuisi opettelemaan kävelynkin alusta. Mutta unelmat, kun ne on kerran rikottu ne eivät välttämättä palaa takaisin.

Jotkut ihmiset ovat niin vahvoja että voivat unelmoida läpi elämänsä jotain mitä muut voivat haukkua ja sortaa. Mutta toiset eivät. Aikuiset eivät näe miten surullista on kun nuori menettää toivonsa, unelmansa rakkautensa yrittää ja elää niinkuin sen ikäisen kuuluu. Monet 'yhteiskunnan hylkiöt' siirretään erillaisiin laitoksiin koska heistä ei ole yhteiskunnalle mitään virkaa. Tai sitten naapurin rouva kertoo kylälle miten taas se poika on mennyt polttamaan sen maatilanisännän torpan. Ja kuitenkaan kukaan ei huomaa että ehkä se vika on teissä aikuisissa. Ehkä ?

Pitääkö meidän syntymästä saakka oppia tietämään mikä on tupakka ? Tietää että hengitys on vaikeaa sen lähistöllä ja teini-iässä loppujen lopuksi ottaa opiksi omilta vanhemmiltaan. Onko meidän oikeus nähdä miten te juotte ja ryyppäätte kotona ja sammutte vessan lattialle ? Onko se meidän vika jos näemme televisiossa jotain jännää mitä haluamme tietämättöminä asioista kokeilla. Turha niistä on puhua kun ne on jo oppinut. Turha on selittää sellaiselle joka ei tiedä. Ja turha on aloittaa keskustelua ' kun minä olin sinun ikäisesi...'

Unelmat. Meillä oli joskus unelmia. Minun unelmani oli tanssi ja laulu. Mutta koska en ollut niinkuin pikkusiskoni en saanut itseäni kiljumaan ja monkumaan pääsyä tanssitunneille äidiltäni. Nyt olen harmissani että 'myöhäistä se on, turha edes alottaa..' vaikka hyvää aikaa vielä olisi. Mutta ehkä minun unelmani olivat liian suuria vanhempien käsitykseen.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.