IRC-Galleria

juosta kun voisi karkuun,
jalat kantaisi maailman ääriin.
Ei jaksa kuunnella, ei huutaa.
Ei jaksa enää muistaa.
Hukutaan ihmeisiin,
toivottomiin unelmiin.

Hänellä on silmät kuin auringonnousu
Niistä paistaa pelastus.
Tiedän että pärjään,
Kunhan vain näen sinut.

Saanko koskea,
Tuntea sinut ?
Saanko painautua kylkeesi,
Unohtaa kaiken muun.
Muistaa vain miten
Hengität hiuksiini,
Seikkailet kädelläsi.

I think of you, it's killing me.

---

I will always love you.

---

One more murder in this town

Sä kai luulit musta paljon parempaa,
ja kai mä yritin itseäni valheilla koristaa.
Kun nyt oon riisunut päältäni julmat koristeet,
paljastuu valheet ja enkeleiden elkeet.

Mä en tiedä mitä sanoa,
on päässäni pelkkä sumuinen soittorasia,
joka soittaa samaa lausetta uudelleen ja uudelleen,
täyttää pienen anteeksi pyynnön elkeen.

Koko vartaloni tärisee,
oi se haluaa uudelleen yllensä valheiden riimin.
Kun ei ole mitä näyttää tai satuttaa,
satuttaa enemmän kuin luuleekaan.

Kai on opittava vaikeimman kautta,
kerran tekee,
siihen se jää.
Jos ei vaan ole enää mitään selitettävää.

katselin tässä hetki sitten vanhoja poikien leluja. esimerkiksi Action man, hyvännäköinen komea kroppa, hiukset aina hyvin. Samoin kuin Barbit hyvännäköisiä, ihanat vaatteet, ja aina kauniit hiukset.

TV:ssä kauhistellaan sitä miten nuoret tytöt katselevat telkkarista puol alastomia naisia hyppelemässä musiikkivideossa (miksei pojatkin) joilla on meikit aina tiptop ja merkkivaatteet (jos niitä edes on)

Tässä sitten mietein, että hetkinen. Kun olimme noin 3-8 v meillehän vain syötettiin tätä laihuus,kauneus,meikki,lihakset paskaa lelujemme kautta ! Ei mikään ihme että jotkut tuntevat itsensä lihaviksi, vaikka ovatkin pelkkiä luurankoja muihin verrattuna kun on pienestä pitäen pitänyt opetella että pitää olla laiha, pitää olla hienot vaatteet ja hiukset aina tiptop.

Mutta entäs nämä lihavat ihmiset ? No, kyllä hekin ovat alitajunnassaan tietoisia asiasta. Tietävät tämän, ja ovat maassa silloin tällöin tai aina, tietäen että "ei kuuluta joukkoon kun ei olla samannäkösiä kun Barbie ja Ken"

No miksi tätä tapahtuu? Esimerkiksi nyt on nämä Bratzit. Räävittömissä vaatteissa niin paljon meikkiä naamassaan että huulet näyttävät leikatuilta. Kauneusleikkaus ? KYLLÄ ! Kaikkihan haluavat olla täydellisiä, eikö ?

Mutta ihminen ei ola koskaan täydellinen. Sairasta

kuinka ihminen voi tallentaa asioita muistiinsa ? miten ihminen voi muistaa esimerkiksi asioita jotka on juuri satuttanut itseään tai toisiaan monta vuotta sitten ? miksi ihminen ei ymmärrä omaa parastaan ja unohda tällaisia asioita tarpeeksi nopeasti ? miksi ne jäävät pyörimään ihmisen mieleen kuin hyttynen korvan juureen ?

tahtois uskoa,
elää uudestaan,
päivät jolloin on
mennyt kaikki kohdallaan.
Unohtaa virheet,
korjata ne.
Katsoo uudestaan
miten hymyiltiin me.

Vuoristoradaksi sitä kutsuttiin,
siksi meidän suhdetta nimitettiin.
Oli hetkiä milloin aina uudestaan rakastuttiin.

Tehtiin virheitä,
kummatkin.
Anteeks annettiin,
ja taas huolta toisista pidettiin.
Sitten tuli aika,
milloin suuremmat alamäet kohdattiin,
jarrut ei toiminut,
me vaan alas vajottiin.

Silmät aukes,
huomattiin.
Oltiin menty toisiin suuntiin.
Kasvettiin ja tajuttiin
että itku kurkussa
hyvästit jätettiin.

tahtois uskoa,
elää uudestaan,
päivät jolloin on
mennyt kaikki kohdallaan.
Unohtaa virheet,
korjata ne.
Katsoo uudestaan
miten hymyiltiin me.

Nyt kun katson huoneen seinään,
muistan miten hieroit mun selkää.
Kyyneleet muistuttaa,
elettiin vain unelmaa.

on se niin julma juttu,
että kaikil jutuil on loppu.
anteeks pyyntö, kiitos jää,
muistot polttaa sisimpää.

Voiko koskaan unohtaa,
jättää taakse aiempaa ?
lopettaa ajatteleminen,
yllättää ja kostaminen.

mitä kaikkea voi ymmärtää,
miksi pitää kaikki sietää.
kuinka paljon paskaa niskaan,
ennenkuin tää jaksaa alkaa ?

ihmiset, joiden kanssa ei voi puhua mistään, millaisia he ovat ? Ovatko he vain itsekeskeisiä vai vain ujoja ? Millaisia ihmiset todella ovat kun he ihastuvat. Olen kuullut että toiset puhu pälpättävät heistä koko ajan, toiset ovat niin huumaantuneita että toiset kuvittelevat hänen olevan kännissä. Mutta onko tuo kaikki esittämistä ja halua näyttää vaan itseään, "kattokaa kaikki, mä oon näiden bileiden kingi !"

Unelmat,
ne pienet ihmeet mitkä tapahtuvat jokaisen sisällä. Jokaisen lapsen unelma murskataan joissain kohtia. Se murenee todellisuuden osaksi suurta sirkusta jossa puhutaan miten onnellisen kasvatuksen me saamme. Tiedämme että olemme surkeita paskoja joista ei koskaan voi tulla mitään suurta, ja tiedämme miten monet silti seuraavat unelmiaan ja voittavat yhteiskunnan rikkinäisyydet. Mutta en minä. tietenkään. ei minusta voi tulla tähteä taivaalla, eduskunnan jalkapalloa tai englannin prinsessaa yhdessä yössä. niinhän ne sanoo. Työtä pitää tehdä niiden eteen, mutta onko se sittenkään oikein murskata toiveitamme ?

Ehkä joskus joku ymmärtää että me kuitenkin olemme seuraava tulevaisuuden kuva. Meidän pitää yrittää toteuttaa jollain sairaalla tavalla teidän unelmia. Teidän aikuisten. Ihmisten jotka ovat eläneet niin kauan että tietävät kaiken mikä on meille parasta. Mutta ehkä sittenkin me loppujenlopuksi voimme tietää elämämme tärkeysjärjestyksen ? Tällä hetkellä olen vielä lapsi, ja opettelen nuoren aikuisuuden ensiaskelia. Sillä kaikki sen tietävät. Kun nuoruus alkaa, tuntuu kuin joutuisi opettelemaan kävelynkin alusta. Mutta unelmat, kun ne on kerran rikottu ne eivät välttämättä palaa takaisin.

Jotkut ihmiset ovat niin vahvoja että voivat unelmoida läpi elämänsä jotain mitä muut voivat haukkua ja sortaa. Mutta toiset eivät. Aikuiset eivät näe miten surullista on kun nuori menettää toivonsa, unelmansa rakkautensa yrittää ja elää niinkuin sen ikäisen kuuluu. Monet 'yhteiskunnan hylkiöt' siirretään erillaisiin laitoksiin koska heistä ei ole yhteiskunnalle mitään virkaa. Tai sitten naapurin rouva kertoo kylälle miten taas se poika on mennyt polttamaan sen maatilanisännän torpan. Ja kuitenkaan kukaan ei huomaa että ehkä se vika on teissä aikuisissa. Ehkä ?

Pitääkö meidän syntymästä saakka oppia tietämään mikä on tupakka ? Tietää että hengitys on vaikeaa sen lähistöllä ja teini-iässä loppujen lopuksi ottaa opiksi omilta vanhemmiltaan. Onko meidän oikeus nähdä miten te juotte ja ryyppäätte kotona ja sammutte vessan lattialle ? Onko se meidän vika jos näemme televisiossa jotain jännää mitä haluamme tietämättöminä asioista kokeilla. Turha niistä on puhua kun ne on jo oppinut. Turha on selittää sellaiselle joka ei tiedä. Ja turha on aloittaa keskustelua ' kun minä olin sinun ikäisesi...'

Unelmat. Meillä oli joskus unelmia. Minun unelmani oli tanssi ja laulu. Mutta koska en ollut niinkuin pikkusiskoni en saanut itseäni kiljumaan ja monkumaan pääsyä tanssitunneille äidiltäni. Nyt olen harmissani että 'myöhäistä se on, turha edes alottaa..' vaikka hyvää aikaa vielä olisi. Mutta ehkä minun unelmani olivat liian suuria vanhempien käsitykseen.