miten elämä aina kääntää selkäänsä...kun kaiken pitäisi olla paremmin kuin hyvin?!miten mulle aina käy niin?miksen saa olla onnellinen?ja samaan aikaan kuitenkin miettiä menneisyyttäni?saako ihminen olla masentunu...ahdistunu?onko se väärin...kaiken kokemansa jälkeen?voiko toista rankaista sillä mitä on joskus ollut?
ei aina voi aurinkokaan paistaa jokaisena päivänä...vai täytyykö sen olla juuri niin?että yhtäkään kyyneleistä päivää ei saisi ihmisen elämässä olla...että koska se on niin väärin?
jos voisin jotain muuttaa...muuttaisin ehkä itseni kokonaan...koska silloin ehkä kelpaisin...tai jos voisin olla täydellinen?!olisikohan kaikki silloin toisin?!vai pitääkö tosiaan olla niin kova että mitään ei näytetä ulkopuolelle?että kaikki jää sinne johkin...sisälleni?onko sekään kuitenkaan ihan tervettä...?eikö ihminen silloin juuri ahdistu enemmän?ja mitä sitten tapahtuu?tiedä häntä....