Niin usein mietin
taaksejääneitä vuosia,
niitä kipeitä tunteita.
Pienen ihmisen suurta elämää,
kauniita muistoja pienestä ilosta,
todellisesta rakkaudesta.
Pienen sydämen naurusta kipeitä kosketuksia,
menetettyjä rakkaita,
tuhottuja vaaleanpunaisia unelmia.
Loukattuja katseita peilistä.
Etenkin sitä toivoa,
joka aamuisin ylös potkii
sateeseen mustaan.