Liian paljon ajatuksia päässää ja tuntuu, että olisiko tyhmää nyt pyytää anteeksi?
Anteeksi kun kiukustuin, tuntuu tyhmältä. Kaikki kaatui päälle,
ja purin sen sinuun ja sun sanoihin. Vaikeaa vain kun oikeasti poistin sen numeron..
Kiukkupussi ja neiti näsäviisas sekä jääräpää tuntuu vieläkin elävän täällä mun sisällä, se sama tyttö edelleen jonka joskus tunsit. Joka innostuu liikaa jokaisesta sanasta, jokaisesta lupauksesta. Ja sitten onkin tätä taas. On kaikki väärinpäin ja neiti ärrinpurrin täältä kurkistaa.
Kokeiltaisiinko ensi vuonna uudestaan, ystävyyttä kaunista perustaa? Vai haudataanko kaikki muistot sekä muut, jonnekkin puun vierustalle. Kumpikin ottaa askelia omaan suuntaansa, ja taakse ei saa kurkistaa. Anteeksi että huijaan, mutta taakseni kurkistan varmaan silloinkin. Kun edelleen osa ei halua tästä ystävyydestä taistelemista luovuttaa..
Kyllä, sama tyttö vieläkin, jolle luovuttaminen ei ole vaihtoehto, ei koskaan.
"I am a dreamer and when i wake,
You can't break my spirit - it's my dreams you take.
And as you move on, remember me,
Remember us and all we used to be.."