IRC-Galleria

Miks aina kaipaa sellasta, joka on ollut ja mennyt? En nyt puhu ihmissuhteista, tai niistäkin. Mutta miksei voi kulkea lapsuuden maisemissa ilman että rintaa puristaa ja on paha olla, menetetty viattomuus, sokea usko, lapsuuden ystävät ja turva. Ja miksi tuntuu kurjalta mennä uuteen työpaikkaan tai kouluun, vaikka on itse halunnut lähteä aikoinaan vanhasta vapaaehtoisesti ja myöhemmin pakosta? Siellä sit miettii ja muistelee, millasta vanhassa oli. Tai ei niinkään millaista vanhassa oli,vaan millanen elämä silloin oli.

Muistan ku alotin aikoinaan 5 vuotta sitten Steinerissa ja kaikki oli niin uutta. Sekin loppu jo 2 vuotta sitten. Sit tapasin sen uuden ihmisen jonka luulin olevan se oikee, mut olin väärässä. Vieläkin surettaa ja itkettää sen ihmisen menetys, mutta lohduttavaa on se, että näin on parempi. En oo varmaan koskaan ollu niin huonona kuin silloin. Muistan miten paha olla on joskus ollut. 2 vuotta Kauppiksessa, se tuo mieleen vaan kaikki surulliset ajat vaikka hyviäkin aikoja oli, mutta tuntuu että enemmän ollut vain niitä huonoja. Kauppiksen aikana mä myös muutin pois kotoa, joka ei mennyt niin kuin oisin halunnut. Nyt alkanut vasta omassa kodissa menemään niinkuin haluan. Enää ei ikävöi kotiin vaan osaa jo nauttia siitä omasta rauhasta. Vaikka välillä alkaa ahistaa mennä käymään äidin luona, kun siellä ei ole mitään mun omaa niin en kyllä edelleenkään tiedä mitä tapahtuu kun äitiä ei enää ole. <3 Tärkein vaikka sitä usein osoitakkaan sille. Mut se tietää.

Inhoon kaikkia isoja muutoksia, koska silloin siirrytään nykyhetkestä tulevaan ja eilinen jää muistoihin. Joskus inhoon kävellä niitä vanhoja reittejä. Ja on ollu aikaa, milloin oli tosi tosi tosi vaikeeta. Maannut vaan sängyssä ja itkenyt. Ja silti mulla on ikävä sitä miltä silloin tuntui - sentään tuntui!

Ja miks kaikki ystävyys suhteet ei kestä ikuisesti? Miks mä olen 10 vuotiaana tehnyt veri valoja ja haaveillut yhteisestä tulevaisuudesta, kun tänään en edes moikkaa sitä ihmistä kadulla?
Ja kertonut suurimmat salaisuudet ihmiselle, joka ei enään muista nimeäni 12 vuoden jälkeen.
Ja mä inhoon Äänekoskea ja Alajärveä, ihan tosi inhoon, vaikka vielä puoli vuotta en muusta haaveillutkaan kun seuraavasta Alajärven reissusta. Ja olin jopa valmis muuttamaan sinne kun koulusta valmistun. Nyt mä haluisin matkustaa mummon luo Viitasaarelle niin, että mun ei tarviis matkustaa Äänekosken ohi. Ja miks tuntuu kurjalta tavata entinen poikaystävä sattumalta? (Toivottavasti ei tarvii) Ei siks, että olis ikävä tai että tulis ikävä, vaan siks, että se ihminen ei oo sama kun ennen. Se on kasvanut ja se on erilainen kun oli mun kanssa olessa. Se on parempi ja onnellisempi, mutta se ei ole sama. Tajunnut että en ole menettänyt siinä ihmisessä yhtään mitään. Mulla oli sen kanssa vaan paha olla.

Ja miksei musta enää tunnu samalta, kuin ensi kertaa suudellessa, ensi kertaa juopuessa, ensi kertaa tassiessa ja ensi kertaa onnellisena? Ja miksen pääse takas enää?
Ja miksi kasvan ihmisenä - tykkäsin siitä keskeneräisestäkin? Ja mikseivät kaikki ystävyydet kestä ikuisesti, ja mistä tiedän kestävätkö tämänhetkiset? Vaikka onneks ne perhoset pysyy mahassa pitkään sen uuden ihmisen kanssa. Se on mukava tunne. <3 Mut se kun ikävöi toista ja itse elää siinä tilassa, että ei tiedä haluaako se toinen musta mitään?! Taidan olla ikisinkku. Ja mieheks hommaan koiran joskus.

Tänää heitin sit sen talviturkin pois ja vesi oli KYLMÄÄ :/

Eikä purru kala varpaasta tai iilimato käyny kimppuun ;D

- Tupla leveässä
vesisängyssä on tarpeeksi
vettä peittämään 100m2
asunnon lattiat 8 cm
paksuudelta.

- Jos pölyvillakoiriin
suihkuttaa runsaasti
hiuslakkaa ja
niiden yli luistelee
rullaluistimilla ne voivat
kipinöidä ja syttyä.

-. Hammastahnatuubin
sisältö on yli 5 metriä.

- Yhden kolmevuotiaan pojan
ääni on voimakkaampi kuin
200:n aikuisen yhteensä,
kun testipaikkana on täysi
ravintola.

- Kun kiinnität koiran
talutushihnan
kattotuulettimeen, ei
moottori
jaksa pyörittää 15 kiloista
poikaa joka on pukeutunut
Batman
yöpukuun ja pyyhkeestä
tehtyyn viittaan. Kuitenkin
sama moottori on riittävän
voimakas levittääkseen
maalin tasaisesti kaikille
neljälle seinälle
6x5metrisessä huoneessa,
kun talutushihnaan
kiinnitetään maalipurkki.

-. Ikkunat, edes
kolmikerroksiset, eivät
pysäytä
kattotuulettimen lyömää
golfpalloa.

-. Kun kuulet vessasta
vetämisäänen sekä sanan
"Oho", on jo liian
myöhäistä.

-. Jarruneste sekoitettuna
Kloriittiin tuottaa savua.
Paljon.

- Kuusivuotias poika saa
tulen aikaan tuluksilla
vaikka 36-vuotias
mies väittää sen onnistuvan
vain elokuvissa.

-. Tietynmuotoiset
Lego-palikat kulkevat
helposti
neljävuotiaan pojan
ruuansulatuskanavan läpi.

- Pikaliima on ikuista.

- Jätesäkistä ei saa
toimivaa laskuvarjoa.

-Marmorikuulat
bensatankissa pitävät kovaa
ääntä
ajon aikana.

- EI, sinä et halua tietää
mistä se haju tulee.

- Katso aina uuniin ennen
kuin laitat sen päälle.
Muovilelut eivät pidä
uuneista.

- Palokunta saapuu
keskimäärin 12 minuutissa.

- Pyykikoneen nopeinkaan
linkous ei pyörrytä
kastematoja.
Kuitenkin sama nopeus
pyöryttää kissaa.

- 80% miehistä jotkä
lukevat tämän kokeilevat
sekoittaa
jarrunestettä ja
Kloriittia.

MÄ SAAN TÄNÄÄN UUDEN SOHVAN JA PYÖRÄN <333

Eilinen ilta/yö oli aivan mahtava.. lähettiin Doriksen (Doriksen) Nikon kanssa eka Casablancaan (en oo varma mite kirjotetaa mut so what) syömää tai siis Niko söi ja me Doriksen kuolattiin
vieres ku Niko veti pizzaa nassuusa tai no taisin enemmän mä kuolata siinä ku Doris joka ei hirveesti tykkää pizzasta. Outo nainen sanon minä. Mutta se kuolaaminen tuotti ilmaisen pizzan mulle ja Dorikselle ;D Tosin mä en tykänny kun yhdestä siinä olevasta täytteestä, nirsoilin ja kiskoin kaikki sienet ja ne pienet punaiset jutut (tuli oikosulku ja en muista niiden nimii).. siis katkaravut hiiteen siitä mun palasta ja nautin pelkästä pepperonista. Oli vähän tulista mutta hyvää.

Pizzojen jälkeen suunnattiin naapuriin ja mentiin Shakeriin. Yhdet juotiin.. oikeesti! Mä tilasin jonkun Snoopyn ja oli helvetin pahaa.. tai pahaa ja pahaa mut liian makeeta joten join enemmän Doriksen drinksuu ku omaani :P Mut en mä niihin kumpaakaan enää rahaani tuhlaa :D

Sen jälkeen käytiin ajelulla. Mentiin Palokkaan ja matkalla ajettiin melkein siilin päälle, mut Niko ei ajanu ku Doris alko melkeen kirkuu. No näytin niille mun niin rakkaimmista rakkaimman työpaikan.. ja pah.. kaukana siitä..

Siitä ajeltiin muistaakseni Laajavuoreen ja käytiin jollain lähteellä.. sit pyörähettiin Kortepohjassa Ylioppilaskylässä mut ei siel ollu kettään. Joten ajettiin keskustaan ja Niko heitti mut kotiin nukkumaan. Oon siis nukkunu viime yönä jonku vajaan 4h :/

Loppuis vaan noi hiton työt ni sais tehä tollasia reissuja enemmänkin.. Jookos kookos?!

Oli mukava ilta <3

Rakensin lapsena
hiekkalinnan, jonka ei
pitänyt koskaan sortua.
Unelmani pitelivät sitä
pystyssä kokonaisen tunnin
kunnes aallot huuhtelivat
sen pois.

Olin niin varma ettei se
koskaan sortuisi ja siksi
itkin katkerasti.

Mutta koska olen ihminen
rakensin seuraavana päivänä
uuden linnan.

Rakkaus on pitkä hyvän yön
suukko.
Se on toivomista.

Rakkaus on epätäydellisyyden
kohtaamista ilman syytöksiä.
Se on hyväksymistä.

Rakkaus on tilaisuuden
käyttämättä jättämistä
silloin kun aika ei ole
oikea.
Se on kärsivällisyyttä.

Rakkaus on selkähieronta
joka alkaa hiuksista ja
päättyy varpaisiin.
Se on tutkimista.

Rakkaus on ettei tarvitse
sanoa "rakastellaan" koska
tietää mitä toinen toivoo.
Se on ymmärtämistä.

Rakkaus on tilaisuus sanoa
"ei" kun luulit olevasi
sitoutunut.
Se on uudelleen ajattelua.

Rakkaus on huuli joka saa
yrmeät kasvot repeämään
nauruun.
Se on huumoria.

Rakkaus on saada kuulla "Jos
lopetat niin tapan sinut".
Se on himoa.

Rakkaus on nähdä kuinka
tavarat ovat levällään
ympäri olohuonetta.
Se on hylkäämistä.

Rakkaus on ensimmäisen
kerran huomata miltä toinen
todella näyttää.
Se on totuutta.

Rakkaus on
piittaamattomuutta siitä
paljonko kello on vaikka
tietäisi sen.
Se on iloa.

Rakkaus on kädet jotka
tiukentavat otettaan
ympärilläsi.
Se on ekstaasia.

Rakkaus on sitä, että kerrot
antavasi toisen nukkua kun
joudut lähtemään aamulla
aikaisin, ja saada kuulla
että hän toivoo sinun
herättävän.
Se on hellyyttä.

Rakkaus on viime yön uni
joka herätessäsi nukkuu
käsivarrellasi.
Se on unelmien ja
todellisuuden kohtaamista.

Rakkaus on toisen
herättämistä . . . . . . .
hitaasti.
Se on aistillisuutta.

Rakkaus on sitä että tiedät
miksi ostit liian suuren
sängyn kolme vuotta sitten.
Se on käytännöllisyyttä.

Rakkaus on kaksi ihmistä
jotka vievät vain pienen
osan vuoteesta.
Se on läheisyyttä.

Rakkaus on sen tietämistä
että annoit vara-avaimet
oikealle ihmiselle.
Se on luottamusta.

Rakkaus on hyvästelyä
tietäen että tulet vielä
takaisin.
Se on uskoa.

Rakkaus on käsien laskemista
alas ja sanan "särkynyt"
todellisen merkityksen
tajuamista.
Se on oppitunti
inhimillisestä hauraudesta.

Rakkaus on rullalle
väännetty hammastahnatuubi.
Se on sopeutumista.

Rakkaus on tuijottamista
ulos ikkunasta muistellen
eilisiltaa.
Se on mietiskelyä.

Rakkaus on kuulla
säätiedotus lumisateesta
toivoen että voisi käpertyä
vuoteeseen jonkun kanssa.
Se on yksinäisyyttä.

Rakkaus on tarinoita joita
ei koskaan kerrota.
Se on henkilökohtaista

Kun ihastun, rakastun myös nopeasti,
jos juttu kehittyy siihen suuntaan.
Tunteitten hiipuminen viekin jo sitten hieman pidempää.
En mä silti niitä sanoja ole jokaiselle vastaantulijalle sanonut.

Kädet hikoo, posket punottaa, mahassa myllertää ja mieli on aurinkoinen. Yksin bussissa istuessa hymyilyttää, tyhmät biisit itkettää ja olo on yhtäaikaa keveä ja raskas.
Alkuhuuma kestää puolisen vuotta. Arkikin on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Mutta eipä arjessa enää perhoset lentele. Ja kaikkihan kaipaa sitä ihastumisen tunnetta? Mielihyvää. Kouluun/töihin on aamuisin vähän kivampi nousta jos siellä on Se Joku. Töihin on vähän kivampi mennä jos siellä on Se Joku. Mutta mitäs sitten, kun Se Joku Ainoa Oikea asuukin/asuisikin saman katon alla? No kotiinhan on kiva mennä.
Mutta se ihastumisen tunne.. eli ne perhoset!

Mutta miks mä ihastun aina niihin vääriin miehiin? =´(

"ei oo parempaa seuraa ku oma seura
ja nyt en puhu hifkist
vaan yksin olemisen ihanuudesta,
venaa mä alotan uudestaa, kaikki messiin jotka samoi jälkii seuraa:
EI OO PAREMPAA SEURAA, KU OMA SEURA!
just nii ja nimenomaa,mä vannon oman kivan nimeen, kiven kovaan."