Kuinka voi menettää sellasen ihmisen jota rakastaa oikeasti ensimmäisen kerran elämässään? Kenen kanssa piti rakentaa kolmikerroksinen omakotitalo uima-altaineen ja ottaa verikoira? Luvattiin harkita naimisiin menoa vuonna 2020, mietittiin alle 3 kuukauden yhdessäolon jälkeen yhteenmuuttoa ja vanottiin ikuista rakkautta? Meidän piti käydä hakemassa hopeiset sormukset joihin oltais kaiverrettua 17.11.2007; tavallaan "seurustelun alkupäivä". Ei me edes riidelty, ja kuinka se ihminen sai mut aina hymyilemään kun yritin mököttää, osas sanoa vaikeina hetkinä ne oikeat sanat ja pitää kiinni. Keittää kahvit aamulla ja huonoina päivinä nukkua mun kanssa koko päivän tai sitte pakottaa mut sängystä ylös.
Sami Övermark, minä rakastan sinua ikuisesti.
Nyt sitä ei oo, mutta kysyn sen joka iltaisen saman asian ja kerron kuinka sinä vastaat:
MINÄ: Tykkääksä musta?
SAMI: Tykkään.
MINÄ: Kuinka paljon?
SAMI: Tosi paljon.
MINÄ: Kuinka paljon on tosi paljon?
SAMI: Niin paljon että mä rakastan sua.
Joskus vaan se rakkaus ei riitä. Ja se tuskan taakka on liian raskas kantaa.
