Voi Jumala jos sä olet olemassa, anna mun kestää tää tuska ja muu paska! Mä oon niin voimaton tämän kaiken edessä. Vaikka kuinka huutais ja kiljuis, mikään ei auta, aina tää sama olo palaa takaisin. Ja miksi miksi ja miksi, mitää muuta mä en enää osaa kysyä enkä edes tiedä keltä enää kysyn... Samia ei enää ole vaikka mä saisin kaikkiin mun kysymyksiin vastauksen. Mä en enää ikinä saa nukahtaa sen viereen, mä en enää ikinä saa kuulla siltä niitä ihania sanoja tai lauseita, mä en saa enää ikinä suudella tai halata sitä, eikä se enää ikinä ota mun kädestä kiinni. Miksi sun piti lähteä, mä olisin voinu ottaa sun tuskan ittelleni, mä olisin jaksanut kantaa sen! Jos Jumala on olemassa kuten luulen, miks se anto Samin tehdä sen, miks se anto sille liian suuren taakan kannettavaksi?!