Taas rakas äityli on puhelakossa. Jos katseet vois tappaa, mä olisin jo kuollu. Tuhat kertaa. Taas parista kaljasta kauheet hermot, mut me kyl sovittiin et mä oon tän kuukauden selvinpäin, niin ehkä äitillä on ihan pikkasen aihetta olla vähä nyrpeä, mutta ei tarvis kuitenkaa olla tollanen tinttapieru. Vittu mä lähen puol viiden junalla.
Oli kyllä taas sellanen ilta ettei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Ei mua kyl itketäkkää, niin kai mä sit nauran. Mä venasin jotain "bileitä" kaks tuntia yhes pihas. Omistaja ei ikinä saapunut paikalle. Ja rakas poliisi-ystävämme tuli kanssa käymään. On se vaan niin ihana. Mut nyt oli kivoja poliiseja, tällä kertaa ei poliisi-setä hakannu mun päätä poliisiautoon tai suihkuttanu kaikkien päälle pippurisumutetta ja vieny puolta porukasta putkaan.
No mutta, olipas siinä jännää tekstiä.
JONI ARO TUU HALAAN MEIRÄN ÄITIÄ ET SAAT KARKKIA!!!!!!!!!!