vittu mikä poliittinen moraalikrapula mulle iski!
tuokaas ny mulle kilo piriä ja kaks kiloa rauhottavia
Ps. Mä mietin täs (ku krapulas tulee mietittyä kaikkea tärkeää) että ku mä en ikinä löydä poikaystävää (paitsi sellasia yhen illan poikaystäviä) niin kerran oli Hullussa Pullossa (vaihteeksi) ja joku tyyppi tuli juttelemaan mulle (se oli luultavasti sokea) ja sit mä hengailin sen kans, sit se jossain vaihees sano et mä oon kiva (se oli kai kuuroki) ja pyysi mun numeroa, sit mä nauroin varmaan seuraavat kaks tuntia ja selitin sille että emmä oikeesti oo kiva, paitsi silloon jos oon kivoissa viinakänneissä (ei sellasis peruspleksit). Se tyyppi häipy enkä oo nähny sitä sen koomin. Pitäiskö mun ruveta valehtelemaan ihmisille et mä oon kiva?