IRC-Galleria

Silloin kun maailma hiljenee
mun pää sitä pahemmin
sanoja mulle syöttää
tukehduttavaa tahtia
oksennus kurkussa

Mikään ei mua voi muuttaa
sanojen tuloa estää
mutta yrittäminen palkitaan
parempi yrittää kuin olla sitä tekemättä
silloin jää vähemmän kaduttavaa

Me ollaan niitä lapsia,
jotka juoksee ruispellossa
ja nukkuu taivasalla.
Punotaan toistemme hiuksiin
pajujen kukkia ja juodaan kastepisaroita.
Meitä sanotaan oudoiksi,
ihmisten hylätyiksi kaimoiksi.
Mutta heistä emme välitä,
unohdamme muuttujat.
Tässä ja nyt,
toistemme kanssa istumme
ja katsomme sadepilviä.

Mistä oisinkaan tiennyt
tanssiessa mustalla sametilla,
peilien katveessa,
maailman toisella puolella
että sä se oikea olet.
Miltä tuntuisi nukahtaa
sinun viereesi ja miltä
elämä oikein maistuu
kun rakastuu.

Vimeisiä päiviä vapaudesta nautitaan,
kunnes maailma meidät vangitsee.
Tyhjiä ajatuksia päähämme työntää ja swägejä peliin heittää.
Ankkanaamat hävitetään sukupuuttoon ja muut ovat onnellisia.

Aurinko polttaa taivaalla,
jättää iholle palaneita alueita.
Pilviä ei pelastamaan näy,
kukaan niitä kuitenkaan kaipaamaan ei käy.
Hyvää juhannusta kaikille ^^

Pieni lintu
istui sateessa.
Ohuet, hauraat luut sateessa palellen.
Ei suojannut viimalta oksat, kivet ja puut.
Siinä vain istui, miettimättä sen suuremmin seurauksia.

Ei näin meitä prinsessoja,
kuulu arvostella.
Riviin meidät laitetaan kuin
karja tuomiota odottamaan.
Parhaat säästetään ja loput
jää kysymysmerkille.
Miksi maailma on näin kiero,
että laihuutta ihannoidaan?

Tanssien sateessa,
yksin sumun seassa.
Yhtä pimeähän mä olen,
kuin usva tuntematon.
Eksyt sinne kumminkin,
joten miksi vaivaa näkisin...

Mietin erilaisia ihmisiä,
heidän tarinoitaan.
Mitä kerrottavaa heillä oisi minulle?
Jos tarinaa ei tunne, ei sellaista keksiä saa.
Muuten valehdellaan,
ja nätistä unelmasta luovutaan.

Minä tänne vain jäin,
vaikka muuta te sanoitte.
Lähditte metsään talsimaan,
minut tänne yksin homehtumaan.