IRC-Galleria

Kylmät kädet niskaas sun
osuu kun oikein tarraudun
Hymyn koetan vääntää naamalle
ja sen saman ilon tuoda sun huulille

Valheiden paikka on viemärissä, eikä lauseissa.

Mitä mietit kun meet nukkumaan
selailet nettii ja mietit niit hetkii
jolloin rannal istuttiin
ja yhdessä naurettiin niin
kunnes syksy tuli ja sanoin sulle näkemiin

miksi oi miksi
niitä kauniita sanoja mulle suolsit
paperille niit rustasit ja sydämen lopus murskasit
Ois pitäny arvata et kuitenkin käy näin
useasti mut feidasit ja aina lopussa yksin jonnekin jäin

Kevein askelin polkua kuljin
taaksepäin katsomatta jätin.
Oksat tuulessa heilu
ja sanoja ilmassa leiju.

Olen tottunut sulle sanomaan,
et mitä mä maailmalta toivonkaan.
Hentoja sanojani kuuntelit,
muunnelmia niistä tarjosit.

Kohta autolla matkata saan,
kohti pimeää kylmää Pohjolaa.
Sinne mä tahdo jääde en,
mut kuitenkin annoin sulle sen lupauksen,
et kanssas sinne matkustaisin.
Ilon siitä irti ottaisin.

Mä ikkunalaudalla kärsittömästi istun,
tuijotan maailman reunaa.
Autiolla parkkipaikalla,
kukaan ei kävele.
Näköpiirissä ei ole ketään,
joka minua voisi kaivata.

Älä vaivu uneen
ajatusten mereen.
Pelkään ettet tule enää takasin
vaan jäät karuselliin pyörimään.

Voitais saapua tänne samaan aikaan
koska meillä ei ole muutakaan.
Mutta pelkäät hypätä alas
kovasta vauhdista.
Et pysty se rohkea olemaan
etkä tottelemaan johtajaa.

Koetetaan jaksaa vielä,
luulot turhiks korjata.
Kun ruusun lehdet kengän alle
murskaantuu.

Aina mun kuva sun mieles,
mut silti jokin sussa on pieles.
Etäisyyttä otat, mutta silti kylmä.