IRC-Galleria

Kohta me sateessa ravataan
huivia heilutellaan ja ilmaan huudetaan
Ehkä kaipuusta ja kivusta
tai maailman menosta

Jos meitä nuoria kuunnellaan
sanat väärennetään
ja mediaan levitetään
Sitten ehkä viisaana sanomme
olisimmepa ottaneet oppimme

Vettä sataa
se maalaa kadut tunteillaan
Aina se sama taivas itkeä saa
ja muut samalla siinä kastella vaan
Ei aina sittä ehdi muistaa
et sateenvarjo suojaa antaa
Kun viime hetkellä sen löydät
ja silloin jo aurinko paistaa

Musaa mun korviin kantautuu
se tanssijalkaa kovasti kaipaa
Miksi aina tekisi mieli tanssia
musasta nauttia ja muuten vain irrotella?

En haluaisi yksin tätä kivistä tietä kulkea
ilman muiden tärkeää tukea.
Yksin rämpiä syvissä vesissä
ja vaattensa kastella, tyhjän takia.
Muista että kyllä sä pärjäät
kunhan asenne on oikea
samoin päämäärä.
Sut on tehty tulesta ja kivestä
eikä mikään sua estä sitä tekemästä.
Nauti siis elämästä.

Ilo pintaan pulppusi,
vesilähteen tavoin läikytteli
Kotkan lailla liihoitteli
ja lopuksi lähenteli

Sateeseen menen ja istun
siellä hetken aikaa mutisen ja harmistun
Ehkä muutun yhtä harmaaksi kuin sumuinen keli
ja se vois olla sun mielipeli

Ne kasvaa,
ne murisee.
Pienet tassut lattialla
sutisee.
Pian edes kämmenelle
mahdu eivät.
Siitäkös mun sydämen
sit lopulta veivät.

Miksi mä vihaan ihmisii
kun vain yks mua puukotti?
Vaikka kaikki takkinsa kääntäis
sielt paljastuis vain jäätä.

Ei se ketään kiinnosta
jos yhä uudelleen käy näin.
Onnettomana näit katuja kuljin
kunnes eksyin ja itteni hengiltä valvoin.

Mul on kaikki hyvin,
voin nauraa sulle päin naamaa.
Kaikille sitä elämänriemua kailottaa,
ja onnellisesti nauraa.

Kuulin kuinka tuuli ulkona ulvoo
apua huutaa yksinäisyyteen.
Kylmät kädet mun niskassa
kuin joku tarkkailisi mun unta.