IRC-Galleria

Lempibändin, idolin, tai toisinsanoen rakkauden tunnistaa. Siis se tunne, vatsanpohjassa, ja muutenki ku tietää et se on niin erilaist ku muut. Siis sen vaan tietää ku löytää sen. Mä muistan ku mä löysin GC:n. Se oli melkein paras päivä, mut 19.3 vetää paremmaks ku olin ekana tavastian takaoven jonolla ja VAU.

Tiedän; oon kickseis, mut siihenki on syynsä.
Joskus tulee kausii ku haparoin ton lempibändin kans, mut nyt taas, kaikki on nii selvää.
Eka oli MCR kausi ja sit oli A7X popitust pirun kauan, mietin jo et oks joku muuttunu ja et oonko oikeesti vaan hylänny kaiken mihi enne uskoin.

Mut eihän se niin menny. Mä huomasin sen tnä aamuna ku heräsin joskus enne 5 ja tulin mutsin koneelle dataa.

Tää kaikki tuli vaan yhtäkkii mieleen ku popittelin Diabloo koneella ollessa ja sitte huomasin et tääl oli joku linkki jonnekki Good Charloten fanisivuille. Eksyimpä lukemaan jotain kivikautisia haastatteluita ja katteleen niit vanhempii kuvii. Oi elämä. 6 vuotta. Ei uskois. Tuntuu ihan eiliseltä ku mietin sitä ku halusin näyttää Benjiltä ja ostin samanlaisia vaatteita kun benji ja ei herranjumala.
Ei sillä, oon kyllä vieläki yhtä addiktoitunu tohon bändiin mutta on sitä joo niistä ajoista vähän muututtu. Toiset muistaa, toiset ei.

Mut en voi muuta sanoo ku vau, en ikinä kuvitellu et loppupeleis musiikki oikeesti merkkaa näin paljo. Tai oon sen tienny aina, et musiikki on mulle ku elämä ja et se merkkaa mulle paljon, mut mietin vaa et must tuntuu et kestän mitä vaa nii kauan ku mul on nää neljä cd:tä ja cd-soitin. Ja just siks en tajuu miks tää bändi ei iske muihin niin paljon ku se iskee muhun.
Kai kaikille on sitte se oma juttunsa.


http://www.myspace.com/goodcharlotte

http://www.goodcharlotte.com/