IRC-Galleria

oon taas vaihteeks mietiskelly miehiä...mä vedän puoleeni kaikenlaisia rajatapauksia, kaikilla on sitoutumiskammoo tai muita vastaavia mukavia ongelmia ja ne harvat joita tapaan, joilla ei ole ko. ominaisuuksia, ei sitten vaan yksinkertaisesti muuten innosta mua ollenkaan. tuli tuossa eräs viikonloppu vastaan eräs exä, jonka dumppasin aikanaan vähemmän hienovaraisesti, katselin miehen illanviettoo ja totesin jälleen, kuinka en voisi nähdä itseäni kyseisen miehen kanssa (ei sais pidettyä minusta oikeesti kiinni, koska olisin todennäköiseti kyllästynyt virikkeiden puutteessa ja ylipäätään koko mieheen). myös se on kummaa, että mun olemus ei ilmeisesti vetoa tamperelaisiin miehiin...kummaa, siis on ollu miehiä keski-suomesta, pohjois-suomesta ja vaikka mistä, mutta ei piiitttkään aikaan ketään tamperelaista (olisikohan maiseman vaihdos siis paikallaan?) siis onko vika mussa vai näissä miehissä? mähän en tietenkään suostu myöntämään, että mussa olis jotain vikaa, senhän kertoo jo naamakirjakin, että oon ihan täydellinen (sarkasmi on ihana taiteenlaji tai sitten se on sairaus :D).

naapurit varmaan kuvittelee, et mä pyöritän tätä nykyä jotain pienimuotosta bordellia, kun joka viikko käy eri mies kylässä ja tuun kotiin epämääräsiin aikoihin... ja usein eri autoilla. tai sitten ne luulee, että vaihdan miestä kuin sukkia. ei, siitä ei ole kysymys, koska kaikesta huolimatta monista näistä mulle sopimattomista tapauksista on jostain syystä kumminkin tullut mulle hyviä kavereita ja kaverit toisinaan vierailee toistensa luona, luonnollisesti. tämähän on myös asia jota moni mun kanssa joskus liikkunut mies on katsonut kieroon, joillekin miehille se on vaan aivan täyttä utopiaa, että nainen ja mies voi olla vaan ja ainoastaan kavereita. toki osa näistä miehistä on ollut joskus enemmänkin (mulla vaan on joku kumma juttu, et pystyn eronkin jälkeen oleen kaveri). toki osa näistä miespuolisista kavereista sortuu joskus vonkaamaan, mutta mä oon sitä mieltä, että seksi kavereiden kesken pilaa kaverisuhteen ja luo ylimääräistä ja epätoivottua jännitettä ja tässä vaiheessa suosittelen asianosaista henkilöä ystävällisesti (joskus myös vähemmän ystävällisesti) poistumaan. miehet on siinä mielessä tosi paljon mukavampia kavereita, et ne ei puhu susta paskaa selän takana, niin kuin ei tietysti hyvät naispuolisetkaan kaverit. niiltä on myös tosi kätevää pyytää apua ja neuvoja asioihin joihin et itse saa selvyyttä, esim. miehistä ajatusmaailmaa edustavissa asioissa ja tietysti ton ferrarin tekniikkaan pureutumisessa. niiden seurassa sä voit tuntee itses prinsessaks ja voit puhuu niille vaikka mitä niin, että ne ei loukkaannu ja vaikka loukkaantuiskin, niin sun ei tarvi oottaa kahta kuukautta et sä saat anteeks. välillä on hyvä olla yksi pojista, vaikka muuten olenkin tosi naisellinen nainen, joka tykkää laittautua ja saada huomioo. jotkut näistä miehistä on nähny mut meikit levinneinä ja silmät itkuisina sun muuta ja on silti edelleen mun elämässä.

juuri tälläisiä ihmisiä mä tarvitsen. joku mies sano mulle viime talvena jotain, mikä mietityttää mua edelleen isosti: jos sä haluut oikeesti löytää tuolta baarista ittelles miehen, niin pistä ens kerralla housut jalkaan. enhän mä siis baariin lähde miestä etsiin, vaan pitään hauskaa, jos joku mielenkiintonen tulee vastaan niin voihan siinä sitten numerot vaihtaa ja kattoo mitä siitä tulee. mut en suostu uskoon, et se et mä lähen baariin ja pidän hauskaa ja joku tulee jutteleen mulle vonkausmielessä, koska mun hameen pituus on mitä on, vaikuttais loppujen lopuks kauheesti siihen miten ilta päättyy. en kumminkaan oo niin sinisilmänen enää kun olin joskus. se vaan on niin et elämä opettaa. silti tän ihmisen sanat on jääny mun mieleen pysyvästi jostain kumman syystä ja palaa mun mieleen uudestaan ja uudestaan. myös mun äitini on ilmeisesti samaa mieltä (siis siitä hameen pituudesta, että on liian lyhyt). mä arvostan kuitenkin tän tyypin mielipidettä, siitä syystä, että se on sanottu suoraan, välittämättä seurauksista. oon kuitenkin kyselly tätä muiltakin mieskavereiltani ja vastaus on ollut lähes kaikilta sama, eli ei vaikuta hameen pituus siihen nähdäänkö mut ns. tyttöystävämateriaalina. en suostu käsittämään myöskään sitä, että siinä olisi jotain väärää, että lähtee baariin ja tahtoo erottua joukosta, vaikka sitten pukeutumalla pieneen hameeseen, minusta se ei myöskään katso vuodenaikaan. mä olen käyttänyt hameita kesät talvet jo kauan ja tottunut pukemaan sen verran päälle, etten palellu, siis seriously: oon äärimmäisen harvoin kipeenä, joku pikku flunssa pari kertaa vuodessa. ja tottakai mulle välillä huudellaan törkeyksiä perään, mutta se menee toisesta korvasta sisään ja samantien toisesta ulos. ja hyvää palautetta tulee kumminkin isosti enemmän :D

eksyin taas vähän aiheesta, mutta sehän oli ihan odotettavissa. nää ihmiset joista nyt puhun on mulle äärimmäisen tärkeitä ja tää oli se asia jota yritin tässä kertoo...mun mielestä jokaisella naisella pitäis olla joku mies ihan vaan kaverina, jonka kanssa voi heittää läppää tai puhua syvällisiä vaikka tuntikausia, unohtaa välillä kokonaan et on nainen ja saada sanoa asioita suoraan. miehiä, joiden kanssa sun ei tarvi koko ajan miettiä miltä näytät ja yrittää tehdä vaikutusta, miehiä, jotka tuntee sut, eikä silti tuomitse sua. miehiä joiden seurassa sä voit olla aito, täysin oma itses. kysyä asioihin miehistä näkökulmaa. tää asia on vaan korostunut nyt kun oon ollu sinkku ja on ollu kaikkee epämäärästä sutinaa, joka on aiheuttanu kaikenlaista itsetutkiskelua. nää ihmiset sanoo et oon oikeesti aito ihminen joka ei peittele tunteitaan ja uskaltaa sanoo asiat niin kun ne on ja puhun asioista niiden oikeilla nimillä ja kehottanu jatkaan samaan malliin, et mun laisia ihmisiä on harvassa.

tän tekstin ei oo mitenkään tarkotus väheksyä niitä kavereita, joita tää ei käsittele, mulle jokainen kaveri on omalla tavallaan tärkee, hyvässä ja pahassa.