IRC-Galleria

on ku jostain huonosta saippuasarjasta...koska siitä tuli tällästä? ahistaa, turhauttaa ja vituttaa. välillä tuntuu siltä et mun pitäs unohtaa miehet kokonaan ja keskittyy johonki ihan muuhun.

musta ei kukaan ottanu silloin perjantaina kuvaa, mutta sanonpa vaan et olin aika kuuma verenimijä vaikka itse sanonkin...voitin jonkun random-miehen kanssa semassa tanssikilpailun. se vaan tuli jostain ja kysy, et haluunko osallistuu sen kanssa. eikä se ollu vaan sellasta kyhnytystanssia, mitä kaikki muut baarissa tanssii, vauhtii ei puuttunu ja ihmiset anto hyvin tilaa meille. saatiin pullo skumppaa, oli kivaa :D.

la-iltana kävin sitten kavereilla puhumassa hävyttömyyksiä ja paskaa hervannassa. sieltä autolla keskustaan näkeen lisää kavereita, oli ihana nähdä kaikkia pitkästä aikaa.

suunnitelmissa ois pitää pikkujoulut sit ku tulee palautukset, tai viimeistään uutena vuotena pippalot sitten. kun en varmaan lähe mihkään reissuun...

sit tammikuussa on heti aluks siskon synttäripippalot, niitä kans ootellessa. voin ihan hyvin olla jouluna töissä, mut uutena vuotena en. enkä 9.1. toivottavasti saan noi päivät vapaaks.

bongasin lehdestä ihanat uikkarit, hintaa ol 85 e :) ei oikein viitti ostaa, kun käyn uimassa ehkä kerran kesässä, ja niis ei voi ottaa ees arskaa, et ei tuu ihan kummat rusketusraidat.

"et sä muuta teekään, kun vittuile mulle"
-ai siis minä vai? :D

fuck you very,very much...

oon miettinyt poistuvani täältä...on vanha olo...mut mihin mä sitten avaudun?

päätin eilen illalla olla laittamatta puhelintani lataukseen, koska se ei ollut vielä täysin tyhjä ja ladata sen vasta aamulla töissä. marttojen kannattais kysellä multa niitä säästövinkkejään :). hate my work, olo on kuin kuin bb-talossa, isoveli valvoo. vituttaa, mikä kumma sai mut lupautumaan meneen la-illaks töihin????

jep, rupesin viime yönä juttelemaan mesessä erään exäni kanssa ja sain synninpäästön viikonlopuiselle sähläilylleni. juteltiin jopa yllättävän vakavia ja sain selvennystä moniin asioihin jotka ovat minua kyseisessä henkilössä askarruttaneet. oli oikeastaan aika kiva jutella pitkästä aikaa. Jossain vaiheessa tästäkin ihmisestä on kasvanut ajatteleva aikuinen, shocking! nyt kuitenkin lenkille...

okei, tunnustan, mä en taaskaan sit enää tiedä voinko pitää itseeni täysin sinkkuna...olin viihteellä lauantaina. luulin jo joutuvani lähtemään yksin, mutta ainahan joku baariin lähtee ja eikun aleen...alessa näin sitten tuttuja vähän enemmänkin. ihan odottamatta törmäsin mieheen, jota olen satunnaisesti tapaillut elokuusta lähtien. ongelmia tuottaa se, että molemmat ovat asiakaspalveluammatissa ja jotenkin meidän menot ei ikinä osu niin, että kerittäisiin treffaileen. tilanne on siis erittäin turhauttava.

joskus olin nuori ja naiivi, saatoin ihastua tosi nopeasti ja sitten synkistelin kun jutusta ei tullutkaan mitään. sehän on varmaankin ihan normaalia? en tiedä missä vaiheessa tämä asia sitten muuttui kylmätunteisuudeksi ja sitoutumiskammoksi. minusta kuitenkin loppujen lopuksi parempi näin, vaikka olenkin joutunut satuttamaan ihmisiä tämän johdosta. jos musta ei tunnu miltään, niin musta ei vaan tunnu miltään, piste. ehkä tämä sitoutumiskammokin menee ohi, kun oikea ihminen tulee vastaan (eksyin taas aiheesta).

noh, jatkettiin siitä sitten beboppiin jossain vaiheessa, tanssilattialle tietenkin. aika pian kuitenkin löysin seuraa, mikä piristi kovasti. lähdimme yläkertaan juttelemaan. kaverini ei sitten enää löytänyt minua (mun liittymä toimii siellä aika heikosti, enkä malttanut kytätä puhelimen tolppia koko ajan). mies paljastui turkulaiseksi, harvinaisen mukavaksi sellaiseksi :O. noh, siinä sitten jossain vaiheessa, olin vastannut viestiin olinpaikastani ja kappas kummaa, tämä tapailemani mies paukkaa paikalle ja avautuu loukkaantuneena, että tuli paikalle minun takiani, eikä ole kovin iloinen yllättäessään minut moisesta tilanteesta...onneksi minä olen ajan myötä kehittynyt selviämään tilanteesta kuin tilanteesta loppujen lopuksi voittajana. selitän miehelle, että hän ei omista yksinoikeutta minuun ja jos hän sellaisen haluaa, niin on syytä ruveta tekemään asian eteen enemmän, koska aika moni muukin tahtoo palan suskia :O. pidän siis itseäni edelleen sinkkuna, mutta mietin myös tekojeni seurauksia enemmän kuin ns. täysin sinkkuna. minulla on kuitenkin omatunto, vaikka joku sitä tämän tekstin perusteella saattaa epäilläkin. joskus se soimaa hyvinkin paljon, niin isoista kuin pienistäkin asioista.

illan päätteeksi löysin itseni juuri sieltä mistä halusinkin ja tajusin, että olen vihdoin oppinut saamaan tahtoni läpi, en ole enää se surkea nössykkä, jota miehet saavat kohdella miten tahansa. en tule enää koskaan olemaan sama ihminen kuin vuosia sitten. jos jokin asia ihmissuhteessa vituttaa osaan nostaa asian pöydälle.

mä olen löytänyt ihmisen joka ei usko mun olevan tippaakaan hävytön. aikamoinen shokki :O . justiin taas viime viikolla kun oltiin pervon maineessa olevan miespuoleisen työkaverini kanssa samassa työvuorossa, niin sain kuulla siitä miten hävyttömiä osaankaan puhua...mä en nyt osaa ollenkaan käsitellä tätä tietoa...

katteli muuten tän kyseisen työkaverin poika sillä silmällä, kun kävi siellä kääntymässä...ilmeisesti samankaltainen naismaku siirtynyt isältä pojalle...isähän on luvannut, että tämä poika paneskelisi mut uneen, kun valittelin unetonta yötäni eräs aamu ja onhan meille myös tulossa tämän pojan kanssa yhteinen äpärä, josta ei lapsen isäkään vielä tiedä. on isä myös varoitellut (tai niin se ainakin mulle sanoo) poikaansa meikäläisestä :)

sitten toinen jännä juttu. mun lemppariasiakas (juu, meillä käy joskus jopa kivoja asiakkaita) ei käynyt eilen illalla ollenkaan ja olin ihan ihmeissäni, jopa niin ihmeissäni, että yöllä tämä asiakas ilmestyi uneeni, scary, really scary...

olin viime viikonloppuna taas selvinpäin baarissa, omituista, eikö? siis siinä keskellä yötä kaverit soittelivat keskustasta ja lähdin moikkaamaan, nostalgisia muistoja nousi mieleen semassa, mm. ajalta jolloin seurustelin yhden ihmisen kanssa, kun tuli biisi tahdon rakastella sinua. tuli eräs hyvinkin hauska muisto mieleen, voi se oli sitä villiä nuoruutta :D nykyään moista toimintaa näkee minun seurassani harvemmin, on nuo juomatavat sittemmin muuttuneet...olen nykyään hillitympi, vaikka joku voisi väittää muuta...tulin myös puristelluksi (tais meidän porukka näyttää taas hieman sisäänpäinlämpiävältä). ja sitten olis pitänyt leikkiä kaverin tyttöystävää (en ollut näyttelytuulella). kaikille tuli isona yllätyksenä, että olin selvinpäin :D.

tänä viikonlopuna olen päättänyt päättää kummallisen ajanjakson nykyisessä elämässäni: olen höperehtinyt viimeiset kolme viikkoa selvää, täysin vapaaehtoisesti. aion vetää hillityt perseet ja flirttailla sydämeni kyllyydestä :) kohdetta en tiedä (siis baaria) ajankohtaa (pe vai la) en tiedä ja seurakin on kysymysmerkki...näillä kuitenkin tällä kertaa mennään eikä vaan meinata. pysykää siis poissa varmuuden vuoksi tampereen keskustan alueelta vaikkapa koko viikonloppu, jos ette vahingossakaan halua joutua kuuntelemaan hyviä juttujani tai joutua flirttailuni kohteeksi :)

halloween-bileitäkin odottelen taas innolla, asu on jo päätetty ja se on jälleen kerran hyvä, ihan minun näköiseni :P laitan sitten tänne kuvan...

ja hei ihmiset, jos kerran käytte lukemassa näitä, niin saa tänne kommentoidakin ;P

oon taas vaihteeks mietiskelly miehiä...mä vedän puoleeni kaikenlaisia rajatapauksia, kaikilla on sitoutumiskammoo tai muita vastaavia mukavia ongelmia ja ne harvat joita tapaan, joilla ei ole ko. ominaisuuksia, ei sitten vaan yksinkertaisesti muuten innosta mua ollenkaan. tuli tuossa eräs viikonloppu vastaan eräs exä, jonka dumppasin aikanaan vähemmän hienovaraisesti, katselin miehen illanviettoo ja totesin jälleen, kuinka en voisi nähdä itseäni kyseisen miehen kanssa (ei sais pidettyä minusta oikeesti kiinni, koska olisin todennäköiseti kyllästynyt virikkeiden puutteessa ja ylipäätään koko mieheen). myös se on kummaa, että mun olemus ei ilmeisesti vetoa tamperelaisiin miehiin...kummaa, siis on ollu miehiä keski-suomesta, pohjois-suomesta ja vaikka mistä, mutta ei piiitttkään aikaan ketään tamperelaista (olisikohan maiseman vaihdos siis paikallaan?) siis onko vika mussa vai näissä miehissä? mähän en tietenkään suostu myöntämään, että mussa olis jotain vikaa, senhän kertoo jo naamakirjakin, että oon ihan täydellinen (sarkasmi on ihana taiteenlaji tai sitten se on sairaus :D).

naapurit varmaan kuvittelee, et mä pyöritän tätä nykyä jotain pienimuotosta bordellia, kun joka viikko käy eri mies kylässä ja tuun kotiin epämääräsiin aikoihin... ja usein eri autoilla. tai sitten ne luulee, että vaihdan miestä kuin sukkia. ei, siitä ei ole kysymys, koska kaikesta huolimatta monista näistä mulle sopimattomista tapauksista on jostain syystä kumminkin tullut mulle hyviä kavereita ja kaverit toisinaan vierailee toistensa luona, luonnollisesti. tämähän on myös asia jota moni mun kanssa joskus liikkunut mies on katsonut kieroon, joillekin miehille se on vaan aivan täyttä utopiaa, että nainen ja mies voi olla vaan ja ainoastaan kavereita. toki osa näistä miehistä on ollut joskus enemmänkin (mulla vaan on joku kumma juttu, et pystyn eronkin jälkeen oleen kaveri). toki osa näistä miespuolisista kavereista sortuu joskus vonkaamaan, mutta mä oon sitä mieltä, että seksi kavereiden kesken pilaa kaverisuhteen ja luo ylimääräistä ja epätoivottua jännitettä ja tässä vaiheessa suosittelen asianosaista henkilöä ystävällisesti (joskus myös vähemmän ystävällisesti) poistumaan. miehet on siinä mielessä tosi paljon mukavampia kavereita, et ne ei puhu susta paskaa selän takana, niin kuin ei tietysti hyvät naispuolisetkaan kaverit. niiltä on myös tosi kätevää pyytää apua ja neuvoja asioihin joihin et itse saa selvyyttä, esim. miehistä ajatusmaailmaa edustavissa asioissa ja tietysti ton ferrarin tekniikkaan pureutumisessa. niiden seurassa sä voit tuntee itses prinsessaks ja voit puhuu niille vaikka mitä niin, että ne ei loukkaannu ja vaikka loukkaantuiskin, niin sun ei tarvi oottaa kahta kuukautta et sä saat anteeks. välillä on hyvä olla yksi pojista, vaikka muuten olenkin tosi naisellinen nainen, joka tykkää laittautua ja saada huomioo. jotkut näistä miehistä on nähny mut meikit levinneinä ja silmät itkuisina sun muuta ja on silti edelleen mun elämässä.

juuri tälläisiä ihmisiä mä tarvitsen. joku mies sano mulle viime talvena jotain, mikä mietityttää mua edelleen isosti: jos sä haluut oikeesti löytää tuolta baarista ittelles miehen, niin pistä ens kerralla housut jalkaan. enhän mä siis baariin lähde miestä etsiin, vaan pitään hauskaa, jos joku mielenkiintonen tulee vastaan niin voihan siinä sitten numerot vaihtaa ja kattoo mitä siitä tulee. mut en suostu uskoon, et se et mä lähen baariin ja pidän hauskaa ja joku tulee jutteleen mulle vonkausmielessä, koska mun hameen pituus on mitä on, vaikuttais loppujen lopuks kauheesti siihen miten ilta päättyy. en kumminkaan oo niin sinisilmänen enää kun olin joskus. se vaan on niin et elämä opettaa. silti tän ihmisen sanat on jääny mun mieleen pysyvästi jostain kumman syystä ja palaa mun mieleen uudestaan ja uudestaan. myös mun äitini on ilmeisesti samaa mieltä (siis siitä hameen pituudesta, että on liian lyhyt). mä arvostan kuitenkin tän tyypin mielipidettä, siitä syystä, että se on sanottu suoraan, välittämättä seurauksista. oon kuitenkin kyselly tätä muiltakin mieskavereiltani ja vastaus on ollut lähes kaikilta sama, eli ei vaikuta hameen pituus siihen nähdäänkö mut ns. tyttöystävämateriaalina. en suostu käsittämään myöskään sitä, että siinä olisi jotain väärää, että lähtee baariin ja tahtoo erottua joukosta, vaikka sitten pukeutumalla pieneen hameeseen, minusta se ei myöskään katso vuodenaikaan. mä olen käyttänyt hameita kesät talvet jo kauan ja tottunut pukemaan sen verran päälle, etten palellu, siis seriously: oon äärimmäisen harvoin kipeenä, joku pikku flunssa pari kertaa vuodessa. ja tottakai mulle välillä huudellaan törkeyksiä perään, mutta se menee toisesta korvasta sisään ja samantien toisesta ulos. ja hyvää palautetta tulee kumminkin isosti enemmän :D

eksyin taas vähän aiheesta, mutta sehän oli ihan odotettavissa. nää ihmiset joista nyt puhun on mulle äärimmäisen tärkeitä ja tää oli se asia jota yritin tässä kertoo...mun mielestä jokaisella naisella pitäis olla joku mies ihan vaan kaverina, jonka kanssa voi heittää läppää tai puhua syvällisiä vaikka tuntikausia, unohtaa välillä kokonaan et on nainen ja saada sanoa asioita suoraan. miehiä, joiden kanssa sun ei tarvi koko ajan miettiä miltä näytät ja yrittää tehdä vaikutusta, miehiä, jotka tuntee sut, eikä silti tuomitse sua. miehiä joiden seurassa sä voit olla aito, täysin oma itses. kysyä asioihin miehistä näkökulmaa. tää asia on vaan korostunut nyt kun oon ollu sinkku ja on ollu kaikkee epämäärästä sutinaa, joka on aiheuttanu kaikenlaista itsetutkiskelua. nää ihmiset sanoo et oon oikeesti aito ihminen joka ei peittele tunteitaan ja uskaltaa sanoo asiat niin kun ne on ja puhun asioista niiden oikeilla nimillä ja kehottanu jatkaan samaan malliin, et mun laisia ihmisiä on harvassa.

tän tekstin ei oo mitenkään tarkotus väheksyä niitä kavereita, joita tää ei käsittele, mulle jokainen kaveri on omalla tavallaan tärkee, hyvässä ja pahassa.