IRC-Galleria

tän viikon skipata kokonaan ja siirtyä suoraan ensi viikkoon kulkematta lähtöruudun kautta? kun tää viikko tulee oleen kuitenkin ihan p:stä...

kuulostaahan se omahyväiseltä itsekehulta, mutta niin se vaan taitaa olla jos useempikin exä on sen sulle omin sanoin todennu :)

Rakastuneena voi istuskella, juoda kahvia ja katsoa vähän elokuvaa. Ja sitten se toinen on siivonnut. - Henrik 6 v.

minä en tarvitse suuria eleitä, en kuutamoserenadia tai itse väkerrettyä laulun luikausta. olen entinen romantikko nykyisin pessimistinen kyynikko. vaikutuksen teki kuitenkin herra t eilen, kun poikkesi kahvilla, koska emme kerinneet leffaan. herra t:llä olisi ollut myös ns. tärkeämpääkin tekemistä eli pakkaamista reissua varten, mutta silti hän pihisti minulle hetken omasta ajastaan. arvostan, arvostan pirusti.

piti viettää perjantai kiltisti vielä kotona toipumassa flunssasta. niin ei sitten kumminkaan käynyt, houkuteltiin baariin, mikä ei ollut kovin vaikeaa, kun olin istunut keskiviikosta asti yksin kotona flunssan kourissa. olin kuitenkin autolla liikenteessä, se olkoon puolustukseni. käytiin entisessä kantapaikassani siskojen kanssa -1. oli ihan hauskaa, vaikka entinen kantikseni ei olekaan enää yhtään minun paikkani syystä, että tunnen olevani sinne liian vanha, vaikka toisinaan menenkin 18-vuotiaasta tyttösestä. asiaan tietysti saattoi vaikuttaa myös se, että olin tosiaan selvinpäin ja hieman tulisilla hiilillä eräästä syystä jonka jätän tässä nyt kuitenkin kertomatta. semi-hauskaa, tosi hauskaa sitten ensi kerralla, jolloin en aio tulla selvinpäin XD. ajoissa kumminkin (ainakin minun mittakaavassani nukkumaan).

sitten lauantai. istuin koneelle ja selvittelin illan aluksi hieman ajatuksiani erään kaverin kanssa internetin ihmeellisessä maailmassa. nämä ajatukset jätin kuitenkin kotiin ja lähdin kohti keskustaa. tähkä heitti loistavan keikan ja oli mukava jutustella keikkaa odotellessa katrin ja matin kanssa. keikan jälkeen suunnistinkin sitten juhlistamaan toisen kaverin synttäreitä tiikerihaihin, jossa en ollut aikasemmin käynytkään. oli erittäin positiivinen yllätys ja hintatasokin oli kohdallaan, suosittelen lämpimästi ja tulen varmasti itsekin paikkaan palaamaan. katri ja matti eivät sinne tulleet, koska katrin exä oli paikalla ja sanoi poistuvansa paikalta jos katri tulee ja näinpä sitten katri suuttui asiasta minulle, joka olin jo omilla synttäreilläni luvannut saapua tämän porukan seuraksi sitten baariin keikan jälkeen, greeeeat. sieltä sitten pitkällisen miettimisen jälkeen yllätys yllätys beboppiin :D. pari siideriä ja tanko. caritan kihlattu yritti pimpata minua jollekin tutulleen, mutta kun meikäläisestä on kyse niin homma on astetta kinkkisempi (tämä on siis porukkaa joka ei ole kuullut sanaakaan t-henkilöstä).

jo tiikerihaissa olin onnistunut yllättämään kaikki saapumalla paikalle housut jalassa, hameen sijasta (vain flunssani takia, älkää pelästykö). kaverin exä jaksoikin sanoa jatkuvasti, että housut pois johon vastasin vain, että en viitsi kun on vaan stringit alla johon sain vastauksen, että sitä suuremmalla syyllä (älkää vittuilko minulle jos ette todella osaa). huomiota sain kuitenkin :). jopa aika yllättävältä taholta sitten vielä loppuillan aikana, tämä taho oli tosin koko illan luonut minuun katseitaan, joten aivan täytenä yllätyksenä tämän lähestyminen ei tullut...

yllättäen en kerinnyt aikaisempaan bussiin, joka on minun tapauksessani se joka lähtee keskustorilta klo 3.30 tai jotain...kävin sitten tämän yllättävän tahon kanssa jonottamassa subin (lihapulla sellaisen, joka on nyt meitsin uusi suosikki) ja kyllä, kyllähän se mies yritti, mutta meitsi kieltäytyi kunniasta herra tn huomioon ottaen ja se oli taas myöskin niitä tapauksia, joissa olisin voinut pilata välit seksillä tämän miehen kanssa, törmäämme silloin tällöin yhteisten ystävien vuoksi ja olisihan se ollut kiusallista kohdata tämä mies seuraavan kerran... siitä sitten yksin vanhempien luo nukkumaan (koska herra t oli poissa kaupungista :( ) ja koira kainaloon, sinne siis siksi, että myös ferrari oli siellä, enkä halunnut toistaa viime viikonlopun bussiajelua.

yhteenvetona: oikein mukava viikonloppu, seuraavia odotellessa :D luvassa pikkujouluja, tyttöjenilta, synttäreitä ja tietysti uusivuosi...

kumpi on todellinen pelinainen/pelimies?

-se joka kaataa jokaisen mikä tielle tulee ja siirtyy seuraavaan

vai

-se joka voisi kaataa jokaisen joka tielle tulee, mutta sen sijaan antaa ymmärtää antavansa, mutta loppupeleissä jättääkin vastapelaajan kylmäksi?

tuli vaan mieleen, pistelkääs kommenttia jos eksyitte tämän lukemaan :)

...naiset saavat miehiltään kukkia ja suklaata, minä saan flunssan ja eristyksen omaan bermudan kolmiooni neljän seinän sisälle. bonuksena lisäksi 1,5 tunnin odotuksen terveyskeskuksessa yskien ja muita asiakkaita pelotellen. omaperäistä kieltämättä...

käytännössä vapaa ja teoriassa varattu, niinhän se on...

olen taas mietiskellyt vaihteeksi ihmissuhteita, tällä kertaa enemmänkin mustasukkaisuutta. kukaanhan ei varmasti mielellään myönnä olevansa mustasukkainen, en minäkään. jossain määrin olen, varsinkin jos saan siihen aihetta. en kuitenkaan ole mennyt asian kanssa koskaan äärimmäisyyksiin, olen koittanut pitää matalaa profiilia ja loukkaantumiseni piilossa. olen pyrkinyt miettimään ennen tekoja ja hillitsemään itseni ja onnistunut siinä joten kuten. itse olen saanut mustasukkaiselta naiselta mm. tappouhkauksen, mikä kertoo jo paljon mustasukkaisuuden määrästä ja uhkaajan omistushalusta.

missä vaiheessa suhdetta mustasukkaisuus siis astuu kuvaan? koska se lasketaan sopivaksi? minä en edelleenkään myönnä olevani varattu yhtään kenellekään ja silti saan osani mustasukkaisuudesta. mustasukkaisuuden tulisi tulla mukaan kuvioon aikaisintaan silloin kun seurustelun aloittamisesta on sovittu yhdessä eli tapailusta on siirrytty astetta vakavampaan, sovittu, ettei tapailla muita. en minä yritä tässä sanoa, että toimintani ei saisi aiheuttaa mustia sukkia. minun tapailuni on kuitenkin tässä vaiheessa vielä aivan totaalisen lapsen kengissä jopa niin lapsen kengissä, että en ole tallentanut miekkosen nimeä puhelimeeni (vaikka se on ollut minulla elokuusta lähtien), enkä facebookissakaan kaveriksi pyytänyt, jotta ei tarvitsi työpaikalla puida ihmissuhteitani, saati sitten naamakirjassa, olen puhunut miehestä vain harvoille valituille ja kukaan ystävistäni (sitoutumiskammomörkö?) saati sitten perheestäni ei ole miestä tavannut, vanhempani eivät ole kuulleet miehestä vielä sanaakaan ja ovat miehen olemassaolosta todennäköisesti autuaan tietämättömiä (olen esitellyt vanhemmilleni ja perheelleni tähän mennessä poikaystävistäni tasan kaksi, tuntuvat luulevan ettei minulla ole muita vakavampia suhteita koskaan ollutkaan). enkä minäkään ole riemusta kiljuen lähdössä miehen perhettä tapaamaan. minä en ole omalta puoleltani tuntenut mustasukkaisuutta tätä miestä kohtaan (ainakaan vielä).

olen pahoittanut joskus mieleni nähdessäni jonkun exän uuden naisen kanssa, menetetyn suhteen ei edes ole tarvinnut olla vakava ja silti tilanne on kirpaissut, jossain syvällä on tuntunut pisto ja mieleen on tullut ajatus, että tuossa pitäisi/voisin olla minä, mikä meissä meni vikaan?(olen kuitenkin pitänyt tunteen sisälläni tai purkanut sen jollekin ystävälleni, en itse kohteelle). koko tilanne ei välttämättä ulkopuolisen silmissä ole näyttänyt pahalta, se on tuntunut siltä vaan minusta. voiko tälläistä jo kutsua mustasukkaisuudeksi? minun exäni ovat näyttäneet hapanta naamaa nähdessään minun hymyilevän uuden miehen kainalossa. yksi exäni keskeytti treffini minun omassa kodissani uuden kiinnostuksen kohteeni kanssa, siitäkin huolimatta, että kielsin tulemasta (aikamoisen kiusallinen ja kipeä kokemus). toinen taas on muilla tavoin sabotoinut ja tullut onneni tielle. suhteen tultua päätökseen jo aikaa sitten, olen kieltäytynyt lähtemästä exäni mukaan ja katsellut baarista mukavampaa seuraa, minulle on toivotettu 26-vuotiaan miehen sanoin "hyvää naintia". yhtä exääni minun oli todella syytä epäillä pettämisestäni, edelleenkään en tiedä asian todellista laitaa, kyllä se antaa syytä epäillä jos mies ei tule yöksi yhteiseen kotiin... mustasukkainen mies on aloittanut minusta nyrkkitappelun tuntemattoman kanssa...lista on loputon.

mitä mustasukkaisuus ylipäätään kertoo suhteesta? tarkoittaako se luottamuspulaa vai kertooko se välittämisestä?ja millaisessa tilanteessa mustasukkaisuus on edes jotenkin näennäisesti hyväksyttävää?ja mitä mustasukkaisuus sitten pohjimmiltaan lopulta on? koska se menee liiallisuuksiin?koska se voidaan laskea vain miehiseksi näyttämisenhaluksi? mustasukkaisuus, erityisesti äärimmäisyyksiin ja älyttömiin tekoihin johtava sellainen johtuu varmasti osaltaan itsetunnon heikkoudesta ja minäkuvan vääristymästä. se voi myös johtua aikaisemmista huonoista kokemuksista tai siitä, että ei uskalla luottaa toiseen syystä tai toisesta. ehdottomasti mustasukkaisuus kertoo välittämisestä, vääränlaisesta sellaisesta, ketäänhän ei kuitenkaan voi lopulta omistaa. minusta mustasukkaisuus on hyväksyttävää vain jos siihen on perusteltu syy tai oikeasti aihetta epäillä. tähän ei kuitenkaan voi laskea exiin kohdistuvaa mustasukkaisuutta, se on aina ehdoton ei. suomessa on olemassa kirjesalaisuus joka yltää myös tekstiviesteihin, se on ehdoton ei, toisten viestejä ei lueta. todennäköisesti on olemassa tuhansia ja taas tuhansia tarinoita miten joku on saanut siippansa kiinni pettämisestä lukemalla tekstiviestejä toisen kännykästä kaikesta huolimatta.

minulla on kavereita joiden parisuhteet tuntuvat välillä hyvinkin tasapainoisilta ja välillä kuvioihin taas ilmestyy järjettömyyksiin johtava mustasukkaisuus, ei saada lähteä viettämään aikaa pelkästään tyttö/poikaporukalla, pitää ehdottomasti tulla 25km yöksi kotiin toiseen kaupunkiin, vaikka tampereella olisi tuttuja joilla olisi tarjolla yösija. suututaan jos joltain exältä tulee viaton viesti, kun on itse se ensin kullan puhelimesta viesti luettu. ei saada viettää aikaa tiettyjen kavereiden kanssa ilman omaa kultaa käsipuolessa. kaikkeen tarvitsee kysyä lupa...ja tässä on todellakin vain joitakin esimerkkejä.

tämä koko pohdinta ylipäätään on tietysti jälleen kerran lähtenyt käyntiin omasta kokemuksestani, joka sattui viime viikonloppuna. olin siis baarissa, joka on äärimmäisen luonnollinen paikka lähestyä ihmisiä. paikalla oli uroksia ja naaraita, joiden pariutumisvietti on muutaman oluen jälkeen ylimmillään lauantai-iltana. illan aikana olin viestitellyt tapailemani miehen kanssa ja kertonut mihin baariin olen suuntaamassa. kaverini olivat päättäneet suunnata kotiin ja näin ollen jäin baariin yksin, koska en halunnut vielä kotiin. tulin naistenhuoneesta tarkoituksenani kiertää paikka ympäri ja havaita paikalla olevat tutut. pian vastaani käveli mies jota tapailen, tästä eteenpäin t. tottakai moikkasin ja jäin juttelemaan ja minulta kysyttiin missä kaverini ovat ja vastasin niin kuin asia oli. liityin t:n seurueeseen, johon kuului lisäksi hänen kaverinsa. kierrokseni siis loppui ennenkuin se alkoikaan. jutustelimme mukavia kunnes miehet siirtyivät tanssilattialle, minä jäin pöytään yksin seisomaan. no sitten minua lähestyi mies jonka kanssa aloin juttelemaan. pientä small talkia, ilman flirttiä minun puoleltani. t ja kaveri palaavat pöytään, jolloin huomaan t:n käden siirtyvän omistavasti ympärilleni, kuin osoittamaan omistusoikeutta. olen hiljaa, en sano mitään, sisälläni kiehuu hieman. jossain vaiheessa tuntematon mies poistuu takavasemmalle. hitaiden alettua siirrymme t:n aloitteesta tanssilattialle ja mies takertuu minuun kuin hukkuva ajopuuhun, siis pitää todella kiinni, kuin näyttääkseen kaikille minun olevan omaisuuttaan. poistumme valomerkin jälkeen baarista, minä tietysti miesten mukana, kuitenkin eri suuntiin. aamulla miehen käytös mietityttää ja ottaa päähän, koska mustasukkaisuuteen ja moisiin omistajan elkeisiin ei vielä ole oikeaa syytä. minusta mustasukkaisuus ei ole väärin, mutta liiallisesti esiintyen se on my way or the highway, liika on liikaa. ei kukaan tahdo toista jatkuvasti niskaansa hengittämään ja jokaista tyttöjeniltaa tarkkailemaan. jos toisesta oikeasti välittää, pitää osata antaa myös tilaa.