Vaikeaa saada itsetunto kuntoon. Mie oon tässä miettiny niitä alkujuuria. Sillonha se ykstoistavuotiaana läks alaspäin, ja pahempaan suuntaan vaan. Koko yläastekin oli täyttä tuskaa, mutta lukio paransi vähän :)Ja tää vuosi Joutsenossa vielä enemmän.
ajatusmallit vaan pysyy silti negatiivisina omasta persoonasta ja ulkonäöstä.
No, silmätikkujakii tarvitaan. Onhan meijän jonkun se haukkuminenkin niinä teinivuosina niskaan otettava.
Vasta viimeaikoina alkanut iskostua, että minussa ei oo mitään suurempaa vikaa.
Mie luulin olevani arvoton. Toivottavasti lapset ja teinit ei enää nynyaikana olis kellekään nii ilkeitä. Mutta tietysti ovat, aina on niitä, jotka kiusaa ja jotka tulee kiusatuks.
Ehkä se tekee vahvemmaksi ajan kanssa. En tiedä.