Juokseminen on mukavaa puuhaa, kun sitä tekee yksin. Ei minkäänlaista kilpailua kenenkään kanssa ja omat ajatukset ylettävät vain metsäpolun seuraavaan mutkaan asti. Ei tarvi miettiä töitä tai raha-asioita tai mitään muutakaan, jos ei halua. Vain polku ja sinä. Sama homma pyörän kanssa, ainoana erotuksena vain, että silloin ei kerta kaikkiaan pystykään ajattelemaan mitään muuta kuin polkua seuraavaan mutkaan asti. Muussa tapauksessa huomaa pian irtautuneensa pyörästä tangentin suuntaan. Ehkä juuri siksi fillarointi on vielä asteen hauskempaa kuin juokseminen. Saisi vain pyörän huollosta, niin pääsisi taas ryskäämään poluille.