IRC-Galleria

Oletkos koskaan ajatellut, miksi sähkölinjat (kuten sähköistetyn junaradan) ylittävällä sillalla on keskellä leveät ja korkeat pleksit kaiteessa?

Ne on leveät ja korkeat siksi, etteivät virtsaamisulottuvuudeltaan etevämmät miehet kykenisi virtsaamaan suoraan sähkölinjoihin. Tsäp!

(Myytinmurtajissa kokeiltu sähköjännite oli metron 600 volttia. Rautateillä se on joko 12 tai 20 kilovolttia.)

Aina välissä tullut mietittyä sellaista, että pitäisiköhän kerätä päiväkirjasta vähemmän huonot jupinat kasaan ja kokeilla, kiinnostaako ketään julkaista sellaista? Ja lukisiko sitä kukaan selvin päin? Jos julkaisisi kirjabundlen, jossa olisi pikkuinen pokkarillinen jupinoita ja isohko pullo viinaa, olisiko se myyntimenestys?

Eilen vain oli aika monta kommenttia tuolla pitkin ja poikin päiväkirjaa, jotkut olivat vissiinkin ihan käyttäneet aikaa lukemiseen. Monikohan heistä oli humalassa?

Eipähän olisi ikinä uskonut, mutta mun ottama kuva päätyi päivän kuvaksi. Kommentteja on tullut paljon ja kysymyksiäkin, enkä millään kerkeä kaikkeen vastaamaan. Tässä muutama vastaus:

Ilona syntyi 31 päivää ennakkoon.

Mitat 2590g ja 45,5 cm.

Ilonalla tuli keltaisuutta kohonneiden bilirubiiniarvojen takia. Bilirubiinia hoidetaan sinivalohoidolla, siksi joissakin kuvissa
silmäsuojat. Hoitoa kesti yhteensä 23 vuorokautta.

Nenä-mahaletku oli hoidon aiheuttaman väsymisen takia, reppana ei jaksanut syödä ja paino putosi alimmillaan 2190grammaan.

Isäksi tulemisesta löytyy tekstejä pitkin päiväkirjaa, 6.4.07 on kirjattuna Ilonan syntymisen aiheuttamia mietteitä.

Kuvat on otettu enimmäkseen Canon EOS10D:llä, objetiivina 50mm f:1,8 tai 17-125mm f: 3,5-5,6. Lisäksi sigman järkkäsalama.

Ja pari vastausta kommentteihin:

Miten isi mahtuu noin pienen pikkurillin ympärille? - Sehän siinä ihmeellistä onkin, kun sinne mahtuu myös äiti sekä muutama mummo ja pappa. ;)
Onpa ihana pikkuinen! - Kiitos, niin minustakin. <3
Meinaako se syödä tuon appelsiinin? - Heti kun hampaat kasvaa. ;)
Salee muokattu! - Ite oot.
Mikä täs on idea? - Aattelin, että kun lapsi on tollainen pieni, niin että se näyttäis hauskalta kun siinä on tuommoinen pieneksi ajateltava hedelmä vieressä. Niinku mittakaavana.
En tajuu. o_0 - Ei se mitään. Ei se oo sun vikas.

---

edit:

Nonii, päivä alkaa olla lopuillaan. Kommentteja tuli n. 1300, jännää, että melkein kaikki hyvinkin ystävällisiä. Kesäkuussa startattu kävijälaskuri näytti n. 368 000:a, mikä tarkoittanee tälle päivää 350 000 sivun aukaisua (joista 50 000 kirjautuneilla ihmisillä).
Pittää kertoa Ilonalle, mitä ihmiset ovat olleet hänestä mieltä, kunhan toinen on hieman vanhempi. Ainakin sen verran, että ymmärtää puhetta. (kerron kuitenkin jo huomenna, kun en malta odotella)

En ole vähään aikaan noita vanhempia kuvia selaillut ja nyt sitten kun katseli kommentteja niistä, niin tuli aika paljon kaikkea keväällä tapahtunutta mieleen. Siihen vielä täysin tuntemattomien ihmisten ystävällisiä sanoja päälle, niin pakko myöntää, että tänään on tullut oltua harvinaisen hyvällä tuulella.

Kiitokset kaikille kommentoineille ja Ilonan olemassa olon johdosta onnitelleille. Olisi mukava kiittää noin niinkuin normaalisti galleriankin kautta, mutta siihen taitaisi mennä aika monta päivää ja pitää tuon pikkukaverin (ja vanhemmankin kaverin) kanssa ehtiä viettämään aikaa.

Golffi tais kuolla eilen. Mondeo söi sen. Matkustajat pysyivät kunnossa, onneksi.

Edit: paskaksi meni, ei kuulemma kannata korjata.

Porukkaa on vissiinkin siirtynyt facebookin puolelle, kun täällä on niin hiljaista. Tokihan sinne piti omatkin tiedot läsäyttää (omalla nimellä löytyy...), mutta ei ole oikein jaksanut hieroa sivun käyttöliittymää mihinkään suuntaan. Ja ärsyttää, kun joku tekee jonkin pikku testin, niin kaikki sen 50 kaveria saa siitä ilmoituksen.

Kaitpa täällä galleriassa tulee kuvapankkia pidettyä jatkossakin, hieman liikaa tullut nähtyä vaivaa näiden kuvien väkertämiseksi, että jaksaisi niitä poiskaan pistää. Ja näyttäähän joku noita käyvän katsomassakin, laskurissakin taisi olla 13000 kävijää kesäkuun jälkeen. Meikäläisen refreshin hakkaamisen jälkeen se tarkoittaa melkein viittäsataa kävijää (!)

Tiijättekö, kun joskus huomaa jotain outoa ja se pistää silmään sitten koko ajan? Niikuin uutisia katsoessa pari päivää sitten. Uutistenlukijanaisen sieraimet oli hieman normaalia isommat. Meni sitten koko loppu lähetys ohi korvan, kun ihmetteli vaan niitä sieraimia. Että kulkeeko niistä ilma hyvin kun on niin laajat ja vinkuuko ne talvella, kun niihin härmistyy jäätä pakkasella?

Pitää oikein sinnitellä, että ei ala kesken kokouksen tuijottamaan toisten sieraimia. Menee vielä palaverit perseelleen.

Ajattelin, että pitänee itsekin pari riviä kirjoittaa tuosta Jokelan kouluammuskelusta.

Kaveri totesi aika hyvin omassa päiväkirjassaan: Jos maailma tuntuu liian pahalta paikalta elää, niin ei se tarkoita sitä, että pitäisi ottaa muita mukaansa. Muut kun saattavat tykätä elämästään eikä se ole keneltäkään pois.

Mikähän siinä oikein on, että kun katsotaan suomalaista koululaitosta, niin tilastonikkareita kiinnostaa ainoastaan keskimääräinen osaamisen taso? Että missä seisotaan kansainvälisellä asteikolla, ja miten siinä noustaan? Ketään ei kiinnosta, että moniko saa pataansa välitunnilla joko henkisesti taikka fyysisesti eikä ketään kiinnosta sekään, että moniko kokee olevansa onnellinen. Mielenterveystilastotkin rajoitetaan lähinnä avohoidon lääkelaskuihin ja mahdollisiin itsemurhatilastoihin.

Jotenkin tuntuu vain sille, että nykyisessä yhteiskunnassa pelkästään suorituskyky merkitsee. Jos yhdeksän tekee töitä sata lasissa ja yksi tekee itsemurhan, on teho keskimäärin 90% ja siten varsin hyvä. Eikös se ole parempi asia kuin 10 kpl 85% työteholla työskentelevää ihmistä? Eläkkeetkin säästyvät, kun kaveri pudottaa itse itsensä pois pelistä.

Toivottavasti eräänä päivänä riittävän moni ihminen hoksaa, että siinä vieressä istuva kaveri on ihan ihminen siinä missä itsekin. Sillä on kädet, jalat, pää, perhe, ystävät ja elämä. Se yleensä tykkää elää sitä elämäänsä ja jos ei tykkää, se yrittää opetella elämään sillä lailla, että tykkäisi. Jos me kaikki tämän seuraukseena vaikkapa yrittäisimme kohdella toisiamme niinkuin itseämme haluaisimme kohdeltavan, niin eiköhän tämäkin maailma alkaisi siitä muuttumaan ihan elettäväksi paikaksi.
En oleta tämän tapahtuvan seuraavien 70 vuoden aikana. Esimerkkiä saa silti yrittää näyttää. Ei se niin pahalle tunnu.

Kummallista, miten pienet asiat saavat testosteronin virtaamaan. Niinkuin esimerkiksi auton renkaiden vaihtaminen. Pultit oli tietty jumissa, joten ne sai mukavasti irti käyttämällä metristä vipuvartta rengastyökalun jatkona. Nyt sitten juon kaljaa. Taas pystyy tiskaamaan parit tiskit ilman oman sukupuoliroolin pohdintaa...;)

Ilonalla oli maanantaina neuvolakäynti. Puolessatoista kuussa oli tullut neljä senttiä ja kilo. Speksit siten nyt 7110g ja 67,3cm. Painoa tullut siten 5 kg ja pituutta 22 cm pienimmästä lukemasta... reilussa kuudessa kuukaudessa.

Ollaan tässä oltu Ilonan kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan yön yli. Katri on ollut kaverien kanssa polttareita viettämässä toisella paikkakunnalla, joten isi-tytär-viikonloppua pääsi ekaa kertaa kokeilemaan.
Vähänkö on ollut mukavaa! Ilona on varmaan maailman kultaisin pikku vauva, kaveri on itkenyt koko viikonlopun aikana varmaankin kuusi minuuttia. Hymyilee vain ja touhuaa. Eilen illalla tuli ihan liikutus, kun meni nukkumaan ja kuunteli tuhisevaa pikkuista siinä vieressä pinnasängyssä. Nukkuikin yön hyvin, 12 tuntia vain yhdellä välisyötöllä.
Mää haluan koti-isäksi. Olis niin paljon mukavampaa kuin töissä käyminen.