IRC-Galleria

Minusta on edelleenkin mahdottoman upeaa, että oma pää antaa rakastua masuun. Siis Katrin alati kasvavaan masuun, jossa pikkuinen yrittää kovasti kasvaa vielä muutaman sentin, vielä muutamia satoja grammoja.
Toinen ei ole vielä muuta tehnyt, kuin touhuillut hieman, potenut muutaman kerran hikkaa (jolloin koko masu hypähtelee hieman varsin soman näköisesti) sekä kasvanut kovasti. Silti siihen on jo ehtinyt rakastua.
Jos isänvaistot saavat tällaisia asioita aikaan, niin täytyy sanoa, että kaikkia vaistomaisia toimia ei todellakaan kannata yrittääkään hallita. Villiä odotella, että miltä tuntuu kun pikkuinen lopultakin putkahtaa ulos. Aika moni on puhunut, että tunne vastaa ensirakastumista hyvin nopeutettuna ja moninkertaisena. Taitaa olla kovasti ilosta itkemistä siis odotettavissa.

Sinällään aika hauskaa huomata itsessään joitain yhteisiä piirteitä isäukkonsa kanssa, vaikka muuten yleensä ajatellaan asioista eri tavalla. Esimerkiksi nyt: kevään lähestyessä alkaa tulla pakottava tarve edesauttaa kesän tulemista. Kotosalla iskä kävi aina heittelemässä tuhkaa takapihalle, että aurinko sulattaisi lunta paremmin. Itse ajattelin käydä levittämässä hangelle ensi kesän ravinteet ja multaa pienen kerroksen. Aurinko saa tehdä loput työt. Aiemmin ehdin jo puuhata patiolta kaikki lumet pois, niinpä nyt voisi olla korkea aika hoitaa loputkin pihasta.

Järkkäilin vanhoja valokuvia koneella, ja tuli vastaan kuvakisassa vuonna 2003 kuvattu aihe "ansa": nebulus
Meinasi hymyillyttää, kun muisti, että kuva otettiin kerrostalomme pihalla Alppilassa puolen yön aikaan vesisateessa. Siitäkin huolimatta yksi naapurin mummo tuli paikalle tarkkailemaan ja kertomaan elämänkokemustaan.

Mikähän piru siinä on, että suomessa halutaan kolme neljäsosaa ihmisistä korkeasti koulutetuksi? Itse vain on joutunut toteamaan, että peruskoulu-lukio-yliopisto-väitös -koulutuslinja ei ole tarjonnut vieläkään yhtä paljon onnistumisen iloa, kun käsillä tehty työ. Olisikin mielenkiintoinen veto, että kun tässä neljän vuoden sisään pitäisi valmistua kemistiksi / tekniikan tohtoriksi, niin päättäisi sen jälkeen lähteä opiskelemaan itsensä artesaaniksi. Ei sillä niin paljoa tienaisi kuin teollisuudessa, mutta olisipahan joka päivä erilaista työtä, saisi käyttää luovaa puoltansa ja käsillä saisi myös värkätä.
Pitänee laittaa asia hautumaan.

Piti värkätä kuvakollaasi pinnasängyn muotoutumisesta, eli nebulus
Vielä olisi muutamaksi iltaa hommia jäljellä, mutta eiköhän tuo ensi viikonloppuun mennessä ole kotona. :)

Aika mukavaa olla sairaslomilla, kun oma kultikin on jo mammaloman alkua viettämässä kotona. Voi silitellä vauvamasua aina kun sille tuntuu. Aika usein tuntuukin. Enemmän ajateltuna aika jännää, kun masuun voi rakastua. Siis sillä lailla, että kun näkee vauvamasun, niin tekee mieli silitellä sitä ja höpötellä sille mukavia. Kaitpa se pikkuinen noista ainakin jotain kuulee eikä toisaalta äitikään pistä moista pahakseen. :)

Tuossa tuli puheeksi kiltakopilla, että joku kokoomuksen ehdokas oli baarissa jaellut kortsuja, joissa on oma mainos. Mietin sitten siinä, mikä olisi kuvaavin mahdollinen ehkäisyväline ehdokkaalle. Kortsu on siinä mielessä hyvä, että siinä on nätti kuva pinnassa, mutta mulkku sisällä. Symboliikkaa, heh.
Päädyin kuitenkin katumuspillereihin. Ensin valitaan väärä tyyppi, mokataan pahasti sen kanssa ja sitten nappaillaan pillereitä. Juuri niinkuin normivaalin jälkeen.

Olettakaa, että työhuoneenne naapurissa on töissä n. 10 senttiä ja viisitoista kiloa isompi (isompi, muttei lihavampi) nainen, jolla on taipumusta hysteerisiin kohtauksiin.
Tämä rupeaa nauramaan yhtäkkiä täysin yksin ja vimmatusti. Syytä kysyttäessä vastaa vain, että ei ihmeempiä, lääkitys kunnossa.
Pelkäisitkö itse?

Ärsyttää.

Veriarvot olleet kohta puoli vuotta viturallaan. Jatkuvan hengästyttämisen lisäksi huono hapenkuljetus vaikuttaa vittumaisesti pään toimintaan. Lähimuisti on helvetin paljon huonompi kuin jokin aika sitten. Yleensä, kun on jotain kirjoittamassa, niin aina saa miettimällä miettiä, että mitä oli tarkoituskaan riipaista paperille. Asiat vain häviää päästä ihan käsittämättömän nopeasti. Niinkuin tänäkin aamuna; eilen tuli melkein vedet silmissä naurettua jollekin asialle, mutta kun sitä meinasin päiväkirjaan lisätä, niin ei enää mitään hajuakaan, että mistä oli kyse.

Mielenkiinnolla odotetaan, että miten muisti pelaa sitten kun lapsen takia on tuntitolkulla univelkaa...

Googleta hakusanoilla: "(Nimesi) on" (esim. "Tiina on") ja kopioi viestiin 7 ensimmäistä tulosta.
Näin saat tietää itsestäsi jotain mitä et ole vielä tiennyt.
Muistakaa laittaa hakusanaan lainausmerkit mukaan tai muuten ei tule mitään.

1: Mikko on mielissään edustajistopaikastaan eikä ole huolissaan tulevasta.
2: Lukijat: Mikko on huono juontaja!
3: Tänä keväänä 31-vuotias Mikko on siirtynyt kotikatsomosta itse estradille suomalaisten silmätikuksi.
4: Mikko on julkaissut jo neljä menestyksekästä albumia ja takonut monia hittibiisejä, jotka ovat olleet radiosoittojen kärjessä.
5: Mikko on jäsenenä Helsingin yliopistolla toimivassa roolipelikerhossa Alter Egossa.
6: Mikko on 1000€
7: Eduskunnassa 2000-luvulla Mikko on pitänyt tiiviin tuntuman Lähiörapsodian hengessä kaupunginosien asukkaisiin.