Hittolainen, että tuli hyvä mieli tuossa äskettäin fillaria hakiessa. Kävelin YO:lle hakemaan parkissa olevaa nojakkiani ja kuuntelin samalla Keanen Hopes and dreams-levyä. Kuuntelin samaa musiikkia, kun Ilona oli vasta syntynyt ja ajoin autolla kotiin hakemaan omia tavaroitani. Ennen kaikkea biisit "Bend & Break" ja "She has no time" ovat sellaisia hieman sisemmällä tuntuvia kappaleita, joita kuunnellessa muistaa miltä tuntui keväällä, huhtikuisena iltana autossa istuessa. Ihan kuin olisi avannut oven uuden elämän puolelle ja ihmettelisi siinä sitten kuistilla, että mistä aloittaisi.