IRC-Galleria

Vuonna 1998 Helsingin exculla joku tyttö antoi mulle paperilapun ja sanoi, että siihen voi kerätä puhelinnumeroita. Katsoin, että se oli suojapaperi sikarirasiasta ja päättelin, että se halusi vain päästä roskistaan eroon.
Tuossa päivänä muutamana paskalla istuessa tuli sitten mieleen, että mitäpä jos se halusikin mun pyytävän sen numeroa? Ihan vain iski moinen flashback, jossa muistin tapahtuman ja keksin sille selityksenkin. Hittolainen.
Eli: jos tunnistat itsesi kuvauksesta, pahoittelen tapahtunutta. Olin juonut puoli litraa leijonaviinaa ja aivoni olivat hieman hitaammat kuin yleensä. Valitettavasti numerosi ei kiinnosta minua enää.

Piti lopultakin läsäyttää kuva kotoa, kun sai kaiutinprojektin tehtyä valmiiksi. Olohuoneen chillauspää: nebulus
Vielä kun tekis tuon valkokankaan kehykset tuosta samasta pähkinäviilusta kuin kaiuttimet, niin voisi näyttää aika valmiille.... tai subbarin teon jälkeen ainakin... tai HTPC:n. Tai uuden keskikaiuttimen. Tai....

Hohhoijaa. Puolitoista kuukautta rakenteilla olleet kaiuttimet on melekeen valmiit. Eilen tuli vahat pintaan, tänään kiikutan kotia ja laitan elementit kiinni. Sitten vain kovaa ajoa...
Kaiuttimet näytti tuolta ennen vahausta, pinnassa on pähkinäviilu:

http://www.student.oulu.fi/~minelo/Kuvia/viilut.jpg

Käytiin eilen Katrin kanssa ultraäänessä. Terveen näköinen tyttö siellä viuhtoi ankarasti käsiään. Aika hölömön tuntuista kattella monitorista jotain elävää otusta toisen sisällä. Tippahan siinä tuli silmään kun sitä aikansa katsoi. Kerrankin saanut jotain hyvää aikaiseksi, vaimon aktiivisella avustuksella toki.

Pitänee käydä ettimässä punaista kolmipyöräistä hyvissä ajoin.

Persenaamari. Joulukuu tuli. Tarkoittaa, että kaupassa käydessä pitää ottaa soitin mukaan ja napit korviin huutamaan. Ei niitä perkeleen joululauluja kukaan jaksa kuukautta kuunnella.
"Kulku-set kulku-set osta-osta kulku-set!"
Sitten jossain Anttilassakin on "oma oikea joulu" -teksti joka helevetin makkarapaketinkin kyljessä. Saatana.

Ai kun teki hyvää avautua :)

... soi tässä työkoneella taustalla. Piru että on hyvä kappale. Muutama sana napsahtaa juuri sopivasti mun elämääni. Joka kerta, kun tuota kuulee livenä, pitää purra kovasti hammasta ja nostaa aurikolaseja silmiä peittämään.

...mutta onneksi kovaääninen työkaveri huutaa asioitaan tuossa käytävällä, niin ei tule täällä töissä niin liikuttunut olo. ;)

Kaveri perusti yhteisön:

Onnela boikottiin

Kaikki yhdessä taistelemaan sedun mielivaltaa vastaan! Jalla jalla!

No juu, kyllä onnelahommassa kieltämättä pistää vituttamaan se, että kaikki käy siellä siksi, että muutkin käy. Ei se baarina ole sen kummempi kuin muutkaan. Joka paikka tukossa ja drinkit maksaa hunajaa. Taidan kuitenkin käydä siellä jatkossakin, jos kaverit on menossa sinne. Ei täällä Oulussa kovin häävejä ole muutkaan vaihtoehdot.

Sitten kun olen iso ja rikas, perustan baarin, jossa on vain ysäri-, klubimusiikki- ja rock-osastot. Suomirokkipuolen örveltäjiä en jaksais kuitenkaan kattella. Siellä baarissa olisi sisäänpääsylimitti, eli siellä pystyisi liikkumaan koko illan ajan ilman kyynärpäitä.
Niin joo, ja Vip-osaston pääsymaksu olis 500 euroa ja se olisi pimeä kaappi ilman vessoja, jossa kaikki wannabe-pintaliitäjät saisi juoda kymmenen euron pikkutuoppeja.

Kunpa olisit yhtä onnellinen kuin minä nyt.
Tämä onni on tunne, jota elämässään niin usein etsii.
Saisitpa sydämesi äidiltäsi, siinä on niin paljon lämpöä
että kylmä viimakin tuntuu kesäkuun tuulelle.
Voisitpa ikäisenäni miettiä elämäsi alkupuolta.
ja hymyillä monille onnen hetkille.

Vielä pari viikkoa niin näen sinut ensi kertaa.

Hei hei, runopoika,
taasko mulle valitat?
Itkusilmä runopoika
elämääsi vaikeeta.

Taasko tytöt sua pilkkas
kun niille koitit puhua.
kypsyydestäs, taidoistasi,
kerroit taasen satuja.

Tulet taas itkemään
kuin vaikeeta sulla on olla.
Ootko katsonut peiliinkään?
Siinä mietittävää on sulla.

Älä itke runopoika
elämääsi vaikeeta
Soita kotiin niin mutsis ostaa
sulle uusia leluja.


Omistettu kaikille poispilatuille kakaroille. <3

Leskinen heitti sitten lusikan nurkkaan. Vaikken isännän musiikista piittaakkaan, niin täytyy sanoa, että harmi. Kaks miljoonaa muuta suomalaista kuitenkin tykkäs siitä mitä se teki ja niistä varmaan miljoona käsitteli jossain välissä tunteitaan sen musiikin kautta. Siihen ei ihan kuka tahansa taaviuntamo kykenekään. RIP.