IRC-Galleria

Eilen juostessa kävi mielessä kaikenlaista. Eräs niistä oli seuraava teoria:

Älykkäiden ihmisten poikkeuksellinen nopeus ja kapasiteetti johtuu joko
a) Tehokkaammasta aivojen rakenteesta
tai
b) Sosiaalisen älyn ohjaamisesta muihin prosesseihin.

Tai niiden välimuodoista. Vaihtoehto B on yleisempi erityisen älykkäillä yksilöillä.

Jostain syystä olen vain huomannut, että poikkeuksellisen teräväpäisistä ihmisistä hyvin monella on sosiaalisia ongelmia, jotka johtuvat erityisen usein normaalin empatian puuttumisesta.
Empatia kun tuntuu useimmin olevan opittu asia, joka saa juurensa muiden ihmisten tunnetilojen tulkinnasta. Tämä tunnetilojen tulkinta edellyttää toisten ihmisten ruumiinkielen, verbaalisen ilmaisun nyanssien jne. tulkintaa, joka edellyttää aika paljon aktiivista aivojen toimintaa. Jos tuo kapasiteetti on vapautettu muuhun käyttöön, aivojen hyötysuhde paranee tietyissä tehtävissä.

(lisää myöhemmin)

Kaveri kertoi tuttavaperheestään. Lasten nimet olivat Säde-Irkkuli ja Väre-Orkkuli. Äiti oli antanut kuulemma ne nimet lapsilleen kostona omasta nimestään. Äiti oli nimeltään Aino.
(Kaikkea se leipä kasvattaa.)

On muuten hassua joidenkin kaverien kanssa. Toisia kun ei näe muutamaan kuukauteen, niin menettää hetkellisesti puhekykynsä niiden kanssa. Toisten kanssa taas voi olla taukoa näkemisessä pari vuottakin, ja juttu luistaa kuin eilen olisi viimeksi nähnyt. Onkohan ne niitä parempia kavereita?

Lomalta takaisin palatessa on mukavaa huomata, että pakkaset ja lumisateet ovat alkaneet. Autokin oli parkkipaikalla kauniin, paksun jääkerroksen peitossa. Keskuslukko sentään toimi, kun se on kauko-ohjauksella. Lukkopesät sensijaan olivat täynnä jäätynyttä vettä.
Startatessa huomaisin, että akku oli tyhjentynyt viikon aikana pakkasessa. Kauppakeikka pitikin siis heittää pyörällä. Onneksi pakkasessa seisonut fillari oli jäätynyt ykkösvaihteelle, että sai lämpimikseen polkea oikein tosissaan. <3
Siinä sitten kymmenen jälkeen vasta ostettua akkulaturia konepellin alle asennellessa keskellä talvista viimaa kävi mielessä, että voisi sitä päiväänsä muullakin lailla viettää.

Aika jännä juttu tämä gallerian päiväkirja. Kakarana kaikki tytöt pitivät päiväkirjaansa kaapissa, lukkojen takana, lukittuna ja pinnoitettuna kauttaaltaan botuliinitoksiinilla ja poloniumilla, ettei kukaan vain saisi luettua siihen kirjoitettuja ajatuksia tai ainakaan eläisi sen jälkeen. Nykyisellään taas kirjoitetaan tällaisia kaikkien luettavissa olevia rivejä. Tästä voisi vetää vaikka minkälaisia johtopäätelmiä. Varsinkin kun itsekin tänne kirjoittaa.

Tuossa lomareissulla kanarialla huomasi taas, että mikä on oma mittakaava suhteessa ympäristöön. Gran Canaria on kärpäsenpaskan kokoinen läntti Atlantilla. Otettiin auto ja ajettiin vuoristoon saarella. Pieni nurkka saaresta, jossa oltiin sai minut kokemaan itseni kärpäsenpaskan ajatuksen kokoiseksi.
Hotellilla katseltiin parvekkeelta tähtitaivasta ja siinä kyllä mielsi aika hyvin, että kuinka olematon pölypallon ajatuksen vinouma tämäkin planeetta loppujen lopuksi on avaruudessa.
Siinä voikin sitten miettiä, että miten tänään parantaisi maailmaa. Ehkä kannattaisi aloittaa vaikka ystävistään eikä maailmankaikkeuden pelastamisesta.

Kanarialla
palmun alla
ei tarvi palella

Juodaan olutta
tsiigataan peboja
hiekkaa varpaissa

runopoika istuu rannalla
rannan sannalla
nypertää runoja
vailla taitoa.

Lomalle, lomps!

Hittolainen. Vähänkö mukava lähteä lomareissulle silloin, kun kaikki muut ovat palanneet töihin. Tuli varattua äkkilähtö tällä lailla tammikuun puolivälissä ihan vain siksi, että se on halpa, mutta nyt huomasikin, että tässä pääsee ilkkumaan työkavereillekin! Hähä.

Eilen sain tytöltä potkun naamaani. Potkija tosin asuu Katrin masussa ja on kooltaan noin puolikiloinen. Poskea kun piti massua vasten, niin sieltä yllättäen tökättiin takaisin, hyvin hennosti toki. Ensimmäistä kertaa elämässä sai tuntea oman lapsensa liikkeen. Meinaa vieläkin liikuttaa. :)

Sitä kun joskus luuli osaavansa ajaa. Ja paskat.

http://www.boatertalk.com/forum/LiquidLounge/1123844