IRC-Galleria

Taas piti kiikuttaa rojut työpaikalla tyhjään koehalliin ja alkaa puuhailla. Tällä kertaa tulossa lapselle oma pinnasänky. Hauskaa puuhaa, ainoa ongelma, ettei sovi juoda asennuskaljoja. Selitellä sitten sairaalassa, kun on töissä neljän promillen pierussa ottanut itseltään yläjyrsimellä käden poikki, että "Pinashängy quuluu mun väitökshen, tiätsä niinqu hei kamoon?"

Jos olisin kuukausi, olisin: Heinäkuu
Jos olisin viikonpäivä, olisin: Lauantai
Jos olisin kellonaika, olisin: 10.30
Jos olisin planeetta, olisin: Uranus
Jos olisin merieläin, olisin: Delfiini
Jos olisin suunta, olisin: Etelä
Jos olisin huonekalu, olisin: Sohva
Jos olisin synti, olisin: Irstaus
Jos olisin neste, olisin: Bensaa
Jos olisin puu, olisin: Tammi
Jos olisin kasvi, olisin: Muratti
Jos olisin säätila, olisin: Poutasää
Jos olisin soitin, olisin: Tuuba
Jos olisin eläin, olisin: Kääpiösimpanssi
Jos olisin väri, olisin: Lehtivihreä
Jos olisin vihannes, olisin: Avokado
Jos olisin ääni, olisin: Pieru
Jos olisin alkuaine, olisin: Rikki
Jos olisin auto, olisin: Ariel Atom
Jos olisin laulu, olisin: Egotrippi: Tällaisena iltana
Jos olisin elokuva, olisin: Kaunis Mieli
Jos olisin kirja, kuka minut olisi kirjoittanut: Veikko Huovinen
Jos olisin ruoka, olisin: Pihvi kermaperunoilla.
Jos olisin paikka, olisin: Lehtimetsä alpeilla
Jos olisin numero, olisin: 7

Seuraa avautuminen, joka olisi pitänyt suorittaa jo marraskuussa kun otin tämän päiväkirjan käyttöön.

Selittäjät!

Voi perkele, että ne ovat perseestä. Siis tyypit, jotka saapuvat huoneeseen pitämään monologiaan. Heti ovelta alkaen näkee jo naamasta, että puheenvuoroa ei tulla sitten saamaan hetkeen. Esimerkki:

Juttelet ihmisten kanssa jotain. Selittäjä saapuu paikalle, kuuntelee voimansa äärimmilleen ponnistellen hiljaa yhden lauseen ja aloittaa monologinsa asiasta. Selittäjää mulkaistaan pahasti ja kukaan ei kommentoi hänelle mitään. Selittäjä päätttä nostaa äänenvoimakkuuttaan, että viesti menisi paremmin perille. Joku kommentoi jotain. Selittäjä puhuu saman tien päälle ja sivuuttaa kommentin. Yrität aloittaa jonkun toisen kanssa keskustelua. Selittäjä nostaa äänenvoimakkuuttaan, peittäen keskustelun yrityksesi. Selittäjä jatkaa puhettaan, kunnes huone tyhjentyy, jolloin hän siirtyy ovelle huutamaan poistuvien ihmisten perään vielä viimeiset lauseensa.

Selittäjä kykenee tällaiseen toimintaan vuodesta toiseen ja ajan mittaan alkaa yhä useammin avautumaan, kuinka ihmiset ovat vittumaisia hänelle ja kuinka hänellä on vaikeaa.

Esimerkki 2: Selittäjällä on vakiotarina, jota hän toistelee samoille ihmisille, eikä ole tajunnut, että on kertonut samaa tarinaa jo kuukauden verran putkeen samoilla sanoilla ja äänenpainoilla. Ja kaiken lisäksi alusta alkaen kuuroille korville, ketään ei ole missään välissä kiinnostanut vähääkään. Se ei selittäjää haittaa.

Näitä apinoita löytyy yliopistolta suunnilleen yksi kolmestakymmenestä. Periaattessa niiden pitäisi kait olla fiksuja, kun ovat tänne päässeet, mutta todellisuus lienee jokin ihan toinen.

Ah. Helpotti. Pitäisiköhän jossain välissä vielä kirjoittaa perheen ainoista lapsista. Niistäkin olisi sanottavaa!

Parhaita tekemisiä, kun on sairaslomalla eikä oikein pääse minnekään:

1) Kerää kasan hyviä CD:itä ja lataa ne soittimen makasiiniin. Keittää ison kupin hyvää kahvia ja istuu hifistelemään puolimakaavassa asennossa.

2) Sulattaa mansikoita pakastimesta ja syö niitä vaniljakastikkeen kanssa.

3) Tutkailee tietokoneelta, mitä kaikkia aarteita mahtuu 60 gigaan videoklippejä ja mp3-tiedostoja.

4) Opettelee maustamaan espressokupillisensa täydellisyyttä hipovaksi. ;)

Hittolainen kun repesin pahasti kemian opiskelijoiden kuvia selatessa:
kissakolmonen
Tottahan on, että autolehdissä on vannemainoksissa misukat poseeraamassa kiihkeinä jonkin mangelsin vieressä, mutta silti. Saappaat jalassa varastokomerossa vannehopealla maalatun vanteen päällä seisoskelemassa. Pointsit kotiin!
(Tai sitten tytöllä on valtavan hieno sarkastisen huumorin ja itseironian taju eikä tätä haittaa pätkääkään, vaikka valtaosalla vitsi menee täysin ohi. Mene ja tiedä.)

Tänään aloitin mukavan projektin. Päätin rakentaa pikkuiselle pinnasängyn, joka on muokattavissa sen mukaan kun toinen kasvaa. Malli on jokseenkin sama kuin Stokken sleepi, eli sellainen ovaali malli. Tänään tulivat valmiiksi jyrsimen sapluunat, sitten olisikin aika ostella massiivipuulevyjä... Hauskaa puuhaa ja jotenkin herttaista, kun siitä sängystä tulee niin pieni... hädin tuskin oma reisi mahtuisi sen sisälle.:)

Vietettiin Katrin kanssa eilen ensitapaamisen 5-vuotispäivää. Sain lahjaksi Katrin kokoaman isyyspakkauksen, jossa oli mm. korvatulpat, buranaa ja ED:iä. Ja paljon kaikenlaisia sympaattisia juttuja. Ilahdutti niin paljon, että hieman tuli tippakin silmään. Taidan olla aika onnekas ihminen. :)

Nonniin, labrassa on sitten kuudestatoista tutkijasta naisia enää kaksi. Kohta yksi. Joku tovi vielä lisää, niin täällä on jäljellä pelkästään lauma entisiä koulukiusattuja hiljaisia ukkoja. Onkohan se tavoitteenakin?

Kummallista, miten ystävällinen hymy ihmiseltä jota ei edes tunne nimeltä, voi piristää päivää. Yliopistolla töissä oleva vahtimestarityttö on ottanut tavaksi hymyillä ja moikata aina nähdessään. Mainio tyyppi, vaikka minkälainen sää ulkona ja vaikka miten on pimeää, niin aina jaksaa heittää hymyn ja tervehdyksen.
Tuommoisia ihmisiä alkaa kummasti arvostaa tähän aikaan vuodesta.

Odotan tässä vielä pari minuuttia ja katson sitten profiilista, montako tärppäsi.

Muoks: 38 edelleen. Ei toimi.

Muoks 2: poistin nuo floodatut viestit.