IRC-Galleria

Mikähän piru siinä on, että suomessa halutaan kolme neljäsosaa ihmisistä korkeasti koulutetuksi? Itse vain on joutunut toteamaan, että peruskoulu-lukio-yliopisto-väitös -koulutuslinja ei ole tarjonnut vieläkään yhtä paljon onnistumisen iloa, kun käsillä tehty työ. Olisikin mielenkiintoinen veto, että kun tässä neljän vuoden sisään pitäisi valmistua kemistiksi / tekniikan tohtoriksi, niin päättäisi sen jälkeen lähteä opiskelemaan itsensä artesaaniksi. Ei sillä niin paljoa tienaisi kuin teollisuudessa, mutta olisipahan joka päivä erilaista työtä, saisi käyttää luovaa puoltansa ja käsillä saisi myös värkätä.
Pitänee laittaa asia hautumaan.

Piti värkätä kuvakollaasi pinnasängyn muotoutumisesta, eli nebulus
Vielä olisi muutamaksi iltaa hommia jäljellä, mutta eiköhän tuo ensi viikonloppuun mennessä ole kotona. :)

Aika mukavaa olla sairaslomilla, kun oma kultikin on jo mammaloman alkua viettämässä kotona. Voi silitellä vauvamasua aina kun sille tuntuu. Aika usein tuntuukin. Enemmän ajateltuna aika jännää, kun masuun voi rakastua. Siis sillä lailla, että kun näkee vauvamasun, niin tekee mieli silitellä sitä ja höpötellä sille mukavia. Kaitpa se pikkuinen noista ainakin jotain kuulee eikä toisaalta äitikään pistä moista pahakseen. :)

Tuossa tuli puheeksi kiltakopilla, että joku kokoomuksen ehdokas oli baarissa jaellut kortsuja, joissa on oma mainos. Mietin sitten siinä, mikä olisi kuvaavin mahdollinen ehkäisyväline ehdokkaalle. Kortsu on siinä mielessä hyvä, että siinä on nätti kuva pinnassa, mutta mulkku sisällä. Symboliikkaa, heh.
Päädyin kuitenkin katumuspillereihin. Ensin valitaan väärä tyyppi, mokataan pahasti sen kanssa ja sitten nappaillaan pillereitä. Juuri niinkuin normivaalin jälkeen.

Olettakaa, että työhuoneenne naapurissa on töissä n. 10 senttiä ja viisitoista kiloa isompi (isompi, muttei lihavampi) nainen, jolla on taipumusta hysteerisiin kohtauksiin.
Tämä rupeaa nauramaan yhtäkkiä täysin yksin ja vimmatusti. Syytä kysyttäessä vastaa vain, että ei ihmeempiä, lääkitys kunnossa.
Pelkäisitkö itse?

Ärsyttää.

Veriarvot olleet kohta puoli vuotta viturallaan. Jatkuvan hengästyttämisen lisäksi huono hapenkuljetus vaikuttaa vittumaisesti pään toimintaan. Lähimuisti on helvetin paljon huonompi kuin jokin aika sitten. Yleensä, kun on jotain kirjoittamassa, niin aina saa miettimällä miettiä, että mitä oli tarkoituskaan riipaista paperille. Asiat vain häviää päästä ihan käsittämättömän nopeasti. Niinkuin tänäkin aamuna; eilen tuli melkein vedet silmissä naurettua jollekin asialle, mutta kun sitä meinasin päiväkirjaan lisätä, niin ei enää mitään hajuakaan, että mistä oli kyse.

Mielenkiinnolla odotetaan, että miten muisti pelaa sitten kun lapsen takia on tuntitolkulla univelkaa...

Googleta hakusanoilla: "(Nimesi) on" (esim. "Tiina on") ja kopioi viestiin 7 ensimmäistä tulosta.
Näin saat tietää itsestäsi jotain mitä et ole vielä tiennyt.
Muistakaa laittaa hakusanaan lainausmerkit mukaan tai muuten ei tule mitään.

1: Mikko on mielissään edustajistopaikastaan eikä ole huolissaan tulevasta.
2: Lukijat: Mikko on huono juontaja!
3: Tänä keväänä 31-vuotias Mikko on siirtynyt kotikatsomosta itse estradille suomalaisten silmätikuksi.
4: Mikko on julkaissut jo neljä menestyksekästä albumia ja takonut monia hittibiisejä, jotka ovat olleet radiosoittojen kärjessä.
5: Mikko on jäsenenä Helsingin yliopistolla toimivassa roolipelikerhossa Alter Egossa.
6: Mikko on 1000€
7: Eduskunnassa 2000-luvulla Mikko on pitänyt tiiviin tuntuman Lähiörapsodian hengessä kaupunginosien asukkaisiin.

Katsele kuva-albumiani ja valitse sieltä yksi parhain/hauskin/kaunein kuva joka on
mielestäsi ylitse muiden tai vaan paras. Siis vain yksi kuva ja linkitä se päiväkirjaani.
sen jälkeen lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja katso, mistä kuvasta muut pitävät eniten.

Voi perkele!

Työkoneella tulee aina silloin tällöin ihme lisäyksiä gallerian puolelle. Niinkuin äsken, hetken aikaa näytti siltä, että päiväkirja oli tyhjentynyt itsestään. Kaikki maailmaa muuttavat ajatukset pieruna bittiavaruuteen.
Ja sitten klikkasin arkistoruutua, ja kaikki oli niinkuin ennen. Helpotti.

Oltiin eilen Katrin kanssa Ikeassa käymässä. Sattui vastaan kori, jossa oli muutamia kymmeniä keittiöajastimia eli munakelloja. Ehdin niitä virittää viitisenkymmentä soimaan samaan aikaan, ennen kuin jatkoimme seuraavalle osastolle. Hieman meinasi naurattaa, kun ostoskierroksen jatkuessa alkoi naapuriosastolta kuulua ankara pirinä. :) Hähä.