Ihan oikiasti, voi ei, kamalaa. Minä kaipaan sitä että pojilla on pitkät hiukset ja tytöillä lyhyet, sitä että huomenna jollain saattaa olla pinkki pää vaikka eilen se oli vihreä. Minä kaipaan sitá että jos hiukset on likaset niin päähän voi laittaa vaikka hassun hatun. Minä kaipaan sitä että sohvilla on aina ihmisiä ja sitä että kioskista saa enimmäkseen vaan terveellistá ruokaa ja vain kerran päivässä. Jonottamista en kyllä kaipaa, vaikka síllä tavalla saattaisin joskus saadakin jotain, tyrkkiminen ja töniminen on vaan ihan pikkasen hauskempaa. Mutta minä kaipaan sitä että kaikki ei náytä klooneilta ja mina kaipaan vähän sinisiä silmiä ja sitä etten ole blondi. Ja miná kaipaan sitä että aamulla voi myöhästyä ja silti voi mennä kouluun. Ja sitä että kouluun voi mennä millon huvittaa, siis koulun jälkeenkin, sitä ettei vessan ovet ole lukossa. Ja sitá että VESSASSA ON PAPERIA. Sitä kaipaan tosi paljon. Ja sitä että paperin saa laitta pönttöön.
Joo ja inhoon typeriä sääntöjä kuten sitä että valkosten lenkkareiden kanssa pitää olla valkoiset sukat (eikä punaiset) vaikkei kukaan ees nää niitä ja sitä ettei saa kysyä tyhmiä kysymyksiä ( SE ON KOULU, SEILLÄ ON TARKOTUS SAADA VASTAUS TYHMIIN KYSYMYKSIIN, JOO? ) Ja sitä että aamulla nostetaan lippu eikä kukaan laula ja kuunnellaan rukouksia eikä kukaan kuuntele, miksi siellä pitää olla jos kukaan ei halua. Enka aio enää kertaakaan tunkea puhelinta piiloon rintsikoihin, KETÄ SE HAITTAA jos se on suljettuna laukussa. Ja minähän puhaltelen saippuakuplia välitunnilla jos minä haluan. En minä kuitenkaan kiipeä aidan yli pois.
JA KOULURUOKAILUJA MINÄ KAIPAAN! Sitä että syyään pitkään yhessä pöydän ääressä ja että on pitkä välkkä ja pitää pähkätä mihin porukkaan sitä istuis.
