Illalla eksyin Movetronin keikalle ja muutaman siiderinkin taisin nauttia tanssiessa. Lupasin kuitenkin seuraavanKIN päivän olla kuskina, joten mitään kunkkareita varten harjoittelua ei voinut vetää, ikävä kyllä.
Aamulla olo kuitenkin oli ihan järkyttävä, ravasin ulkona sylkemässä, niin kuin olisin enemmänkin ottanut. En oikein luottanut olooni ja päätin käydä infossa puhaltamassa ennen kun lähden ajamaan. 0.00 näytti.. Ihmetellen oloa lähdettiin kohti suota.
Lauantain vastustajat oli jo paljon kovempia, mutta kyllähän ne voitettiin. Yritin olla mahdollisimman paljon kentällä, sillä silloin en voinut keskittyä pahaan oloon, oli paree vain juosta ja ottaa kaikki irti. Illaksi mökille. Enhän minä kehdannut sinne Tähkän konserttiin lähteä oloni takia. Ääh, noiduttaa vieläkin. No parvekkeelta kuuntelin hetken sitäkin, etten kun nukahdin.
Sunnuntaina potkin porukan jo klo. 7 ylös. Kentällä piti olla jo klo. 9. Osa sinne selvisi osa ei :D Eka peli oli joko jatkoon tai kotio. JATKOON! Silloin alkoi ilmeet kirkastua.
Toisiksi viimeinen peli oli semmolla kentällä, että oksat pois. Aina kun nousin seisomaan, humpsahdin metrin alaspäin, joten lähinnä siellä vain kontattiin ja tökittiin välillä päälläkin palloa. Sukellushommiin meni. Olisin varmaan voittanut Maailman likaisin pelaaja- tittelin :)
Finaaliin saatiin vastaan TOOSI kova vastus ja niinhän meitä vietiin. Edellinen tarpominen alkoi pikku hiljaa tuntua, mutta sisulla :) Tulos 0-1 ja kaulaan hopeaa! Mutta nyt hopea ei ole häpeä. 3 päivää pelaten ja eilen vielä 4 peliä. Mukana 40 joukkuetta, joten kyllä toinen sija lämmittää! mitali on aina mitali.
Hieno reissu ja mahdollisesti ensi vuonna sama kööri kasaan, hope so.
Kuvassa sunnuntaina pelanneita ja kannustusjoukkoja :) JOUKKUEEMME : KIVEKSEN KOITTO!!!