Voi että, nyt iski kauhee häpeä, kun eilen tuli fanityttöiltyä
vähän liikaa. Aika kauniisti raiskasin capsia joka paikassa.
Noh, onneksi harrastan vain näitä hetken mielijohteen fanityttöilyjä
varmaan kerran kuussa ja siihen se jääkin.
Joo siis. Yh.... nää fanaattiset fanitytöt. Hajottaa mun pään.
Mut mikä helvetin ongelma siinä on tajuta, et jos tykkää jostain
esim laulajasta. Nii onko saakeli tullu mielee, että siitä tykkää
myös 100000000000 moni muu. Kaiken kukkuraks viel naurettavampaa
on sanoa, että "joo tää on mun, ei kenenkään muun".
Anteeks vaa, mutta ehkä se artisti nyt vaan kuuluu itse itsellensä.
Onhan se hienoo, että on joku ketä ihailla, mäkin ihailen liikaa monia
ihmisiä, mut en mä vannoutunut menemään jokaisen kanssa
naimisiin etc. :D
Mä en vaan siedä sellaisia fanaattisia, jotka vetää kaiken yliampuvaksi omistushaluksi.
(Tää sitten koskee sellasiiki fanei, jotka keikoilla esim
tunkee kätensä bändin jäsenen suuhun ja kiljuu siit kaks
kuukautta miten ihkuu se oli. Siis hyi hel.. mitä vittua!)
Tietynlainen fanityttöily on jees, kun ihkuttaa bändiä/artistia samanhenkisten ihmisen kanssa silleen yhdessä...
Ai se ei kait
ole ees mitään fanityttöilyä.
Mut mun hermoja vaan niin raastaa se, että on liian omistushaluisia
ihmisiä. ....Hankkikaa mies, nainen, lemmikki, jota voitte paijaa :)
Toivottavasti joku tajuaa rivien välistä mun pointtini.
ps. Olen fanityttö, kyllä itken, kun bändi julkaisee uusia sinkkuja tai
jotain muuta hubaa. Ei, mä en oo tunkemassa käsiäni kenenkään
housuihin, suuhun ihan miten vaan. En oo itkemäs joka yö itteeni
uneen, kun mulla ei oo mahdollisuuksia siihen. Ei, en oo menossa
naimisiin kenenkään tuntemattoman miehen/naisen kanssa, vaan
sen takia, että satun ihailemaan sitä niin helvetin paljon.
OLEN PUHUNUT. KIITOS. ANTEEKSI. NÄKEMIIN.