IRC-Galleria

Tänään (Ti 03.04.2007) se sitten tapahtui. Taivas!

Aamulla tartuin puhelimeeni ja näppäilin siihen vakuutusyhtiööni johtavan numerosarjan.
Selostin tilanteeni ja epätoivoni toisessa päässä kuuntelevalle miehelle.
Kun sain suruvirteni loppumaan, mies puhelimessa kertoi että, homma on tällä selvä!
Pyöräni vakuutus on tästä hetkestä voimassa! Tätä oli odotettu kuin pikkupoika joulupukkia….

Pika aamiainen ja helevetin kyytiä hallille…
Hallilla naamani täyttyi hampaista kun kävelin kohti pyörääni…
Edes ne tosiasiat että, venttiilien välykset olivat tarkistamatta ja pyörä oli
”säilytyspölyn” peittämä, eivät nyt saaneet hymyäni hyytymään.
Pyörä oli nyt kuitenkin nipussa ja se oli pääasia.
Muutamat kasausvaiheessa yli jääneet pultitkaan eivät haitanneet sillä nehän ovat vain ylimääräistä painoa ja kaikkihan sen tietävät, kun ylimääräinen paino on pois, on pyörä taas helevetin paljon nopeampi!

Pyörä käymään ja hallista ulos! Ykkönen pesään ja kytkin ylös. VAPAUS! IHANUUS! RAKKAUS!
Kolmessa sekunnissa olin käynyt läpi yhden ihmiselämän tunne skaalan. KELE että mulla oli ollut ikävä sitä tunnetta! Ei sitä voi sanoin kuvata! On se jännä miten isosta miehestä tulee pikkupoika sillä hetkellä kun kääntää virta-avaimesta ja pyörä herää henkiin…

Aikani pyörittyäni huomasin ilman kylmyyden mutta arvaa kiinnostiko? NO EI!!!
Nyt kun vedetään, vedetään. Sataa sitten vaikka lehmiä!
Kylmä ilma, paikoittain liukkaat tiet ja yllättävän aktiivisena partioinut Riihimäen poliisi, pitivät huolen siitä että huimimmat temput jäivät suurelta yleisöltä nyt näkemättä ja ehkä hyvä niin. Olihan kyseessä kevään ensimmäiset vedot mutta ne setit mitä vedettiin, vedettiin tyylillä!
Lämpötilan laskiessa lähelle nollaa oli aika luovuttaa. Pyörä talliin, MB alle, hymy huulille ja nokka kohti kotia…


Mielenrauha oli saavutettuÂ… HETKEKSI!