IRC-Galleria

On se hienoa huomata ettei ole ihan yksin joskus jopa
lapsellisia ulottuvuuksia lähentelevässä mp fiilistelyssä!

Kaverini mp-kauden avaus oli jopa myöhemmässä kuin omani johtuen
lukuisita vastoinkäymisistä pyöränsä kanssa.
Ensin tämän pyörä ei suostunut käymään kunnolla laajan huoltotoimenpiteen seurauksena.
Hallilla sitä sitten pyörän ympärillä pyöri jos jonkin asteisia "asiantuntioita"
ihmettelemässä yhteistyö haluttomuudesta kärsivää hondan moottoria.
Taisi siellä käydä itse allekirjoittanutkin antamassa lausuntonsa jo hetken toivottamalta
vaikuttaneeseen tilanteeseen ja sen aiheuttajaan.
Vikaa etsittiin ensin suuttimista sitten venttiileistä ja ties mistä muualta.
Lopulta vika paikallistettiin niinkin "helppoon" vikaan kuin tulpan johto.
Pian pyörä toimikin kuin naapuri mummon ompelukone, virheettömästi!

Sanotaan että tekevälle sattuu ja kyseinen sananlasku kävi toteen
jälleen kerran kaverin kasatessa pyöräänsä.
Aamu yhdeksältä puhelimeni pärähti soimaan ja kaveri siellä kyseli että
mistä saisi hondaansa tarrasarjan? Ensimmäisenä kysyin häneltä
-"Ei oo totta! Ootsä kipannu?"
laskeutui pitkä hiljaisuus ja lopulta hän sanoi:
-"En. piti laittaa tankki kiinni ni pudotin sen lattialle ja tuli pieni lommo...
maalarille keikka ja uudet tarrat. Millähän sen vaan sais suoraks ku on vähän
vaikee paikka oikoo..."
Hävettää myöntää mutta en tiedä oliko se unisuuden toumaa ajattelemattomuutta
vai yleistä tyhmyytäni mutta ensimmäisenä tuli mieleeni PAINEILMA.
-"Saisko sen sillä oikastua?" No helppo olla jälkiviisas mut sillon se vaikutti
minusta ihan hyvältä tai ainakin kokeilemisen arvoiselta idealta
ja niin ilmeisesti myös kaverista koska sitä hän kokeili.
NOH, Vituikshan se meni.
Tankki pullistui muodottamaksi kuin pallokala kaikkialta muualta paitsi lommon kohdalta.
Jopa niin reilusti ettei tankki enää mahtunut rungon väliin.
Lisää hyviä ideoita?
Soittorinki pyöräpurkaamoille ja koko Suomesta löytyi kokonaiset yksi kappale sopivia tankkeja.
Seuraavana päivänä ollessani siinä hallilla kaverini sai puhelun jonka loputtua
kaverini tuli kysymään minulta.-"Arvaas kuka se oli? Se oli se purkaamon jannu.
Oli kuulemma tiputtanu sen tankin pakatessaan sitä pahvilaatikoon"...
Noh lommo ei kuulemma ollut "hirveen iso" ainakaan lähettäjän mielestä joten tankki sai luvan
jatkaa matkaansa tallille, sille ehdolla että jos lommo on sanottua suurempi tankin saa palauttaa.
No tankki saapui. Lommo oli lähes yhtä iso kuin alkuperäisessäkin mutta se
oli jo paljon helpommassa paikassa oikomista ajatellen joten se hyväksyttiin.
Tarrat lupasi valmistaa eräs paikallinen alan yritys mutta kun tarramalli oli toimitettu heille
tuli ilmoituis ettei heidän koneillaan saada kyseistä häivytystä aikaiseksi.
Joten kalliiksi tiedetyt alkuperäistarrat oli pantava tilaukseen.
Tankki oli nopeasti kunnostettu ja maalattu mutta tarrat juuttuivat matkalle ja niitä sai odottaa.
Lopulta tarrat saapuivat ja ne löysivät tiensä tankkiin. Lakka päälle ja kuivumaan.
Lopulta pyörä oli nipussa ja nyt päästäisiin vetämään.
Ikäänkuin pisteenä i:n päälle kaverin kypärästä hajosi vielä lähteissä visiiri.
No kypärä vaihtoon ja vetämään. Ensimmäinen kiihdytys ja risteykseen pysähdyttyämme
huomaan kaverini hymyn. En sitä muuten näkisikään kypärän alta mutta kun kaveri hymyilee
niin voimakkaasti että kypärä nousee 20cm ylöspäin... Katson hänen silmiään
läpi visiirin ja mieleeni tulee laulu joka menee jotenkin näin:

"Lapsella vain, voi silmät noin loistaa!"

ON se vaan mahtavaa....