IRC-Galleria

pyh

herätä mut maanantaina,
hei mä nukun kunnes tää on ohitse,
herätä mut ku sodat on päättyny,
mä nukun kunnes maailma on parempi.

eli saan nukkuu koko lopun ihmiselämäni, ja vähän päälle.

ilo pukee ihmiset hymyihin.
näyttävät niin kauniilta,
kuin aurinko itse tahtoisi viestiä heidän katseistaan:
kaikki on ihan hyvin.
aamuisin ajatukseni ovat vähän sumuisia,
päivällä olen onneton tai onnellinen,
illalla saatan itkeä tai nauraa,
yöllä haluisin nähdä unia,
joskus nään jotain,
usein juoksen pakoon,
mutta joskus teen kuperkeikkoja pilvissä
tai tunnen kun joku ottaa minun kädestäni kiinni.
kaikki on kohdallaan,
mutta kohta ei.

en eti enää mitään täydellistä, mä etin vaan tärkeet.
pidän itestäni huolen.
shh..kuuntele.

päässä on säveliä.
ne lipuvat..
kivutta kiipeävät katseeseen.
ne silmät ovat niin siniset.
niissä on jotain..muistan ne aina.
mitä niiden takana on?
miksen nää todellisuutta, aikahan on rajaton.
hätäännystä, kuin lapsena.
niiden silmien katse, selittämätön.
mystisyys. mielettömyys.
sanaton huuto.
äänetön huuto.
se on jotain..
jotain muuta kuin
vain tähti tähtien joukossa.

pelkkää ajatusta,
pelkään tekoja,
liian konkreettisia.

tuntuu vaan niin sekavalta.
olisinko iloinen, en voi.
en jaksais mitään..
antaisitteko minun luhistua?
missä menee raja, koska mut lähetetään hoitoon?
älkää huutako! en mä kestä mitään!
menin taas rikki. sirpaleiksi, niin helposti.
ettekö kuule tätä sekasortoa?
älkää pakottako, kaikki odottavat jotain,
älkää katsoko noin, älkää katsoko ollenkaan!
ei sinussa ole mitään erityistä.
antaisitteko minun luhistua?
repisin itsestäni jotain mustaa irti,
jos se lähtisi.
ettekö kuule tätä sekasortoa!?

haluan paeta. hiljaisuuteen.
auta.

salainen maailma
salaisuudet paisuu
mut salaista on vaan sen salaisuuden vaisuus
mun tulevaisuus ei oo sitä miten mä sen nään
potentiaali riittää selkeesti vähempään
siit lähetään
mihin päädytään
ehdotan et tähän paikalleen jäädytään

en osaa olla avoin niinku normaalit
mä en kuule huutoo
tuu kuiskaa se korvaani
sen mä ymmärrän
mut ei se piristä
mä en jaksa edes silmiä siristää

mun aika on palaneena savuna taivaalla

moni matkustaa ulkomaille
mä pakenen
mä en rakenna vaan rikon perusrakenteet
jatkuvasti loukkaan omii rajojani
periaatteet paskaks
kun mä saan aikaan sanojani

metsän hämärä hiljaisuus,
ikuisuudessa.
rauhallisuuden tuoksu,
puhtaana.
aijankulku pysähtyy,
voimme nähdä kaiken.
mikset voi olla todellinen?
vesi on kirkas, kuin peili.
kylmyys samettisena
ui järven poikki.
petollisuuden sanoja.
haluan kuulla ne,
en minä pelkää.

jos todellisuus on kuvitelma?
olemme täällä vain alitajunnasta aiheutuvan aistiharhan tuotoksena.
petollista. eihän mihinkään voi luottaa.
haukataan happea tyhjiössä.
pysäytetään aika.
kakkihan on suhteellista, käsitteetkin.
näemme värit erilailla.
ei kukaan ole pääsi sisällä.
ajatusten paino.
mielen voi murskata.
tajuttomuus.

jatkumo. täydellinen jatkumo. raivon häivähdys. turhuus. pelko. epätietoisuuden kylmä aalto, en kestä enää. maa on kylmä. aika suhteellinen. valoissa näkyy jälkiä menneisyydestä. ikiaika. ole täällä, ole täällä. menestyt. vain menehtymisellä. pilkot sieluja pimeässä. etkä kuule huutoja. valitusta. katkeraa. koska silmäsi ovat kasvaneet umpeen, luot omat illuusiosi, ja lopuksi ne kuihduttavat sinut. demoni. puhunko itsestäni. raudat kiertyvät tiukemmalle. aikaa on vähän, se on suhteellista. vihasin pelkoa. vihasin sääliä. ihminen pärjää yksin. on helpompaa yksin. tapat vain itsesi lukemalla ajatuksia. kuka nyt nauraa. et ainakaan sinä. mielipahasi on yhtä pahan kanssa. hah. anna muiden elää, anna kokea. estosi ovat hiljaisia viiltoja. hymyjä pimeässä. liian tottunut on epäinhimillinen. syvyys on painava. raskas. pääsy ylös, poissa. painut. tuhoudut. mutta ihminenhän pärjää yksin. ethän sinä muista enää. ei huolta, et sitä muista, koska et tiedä. et tiedä. et tiedä. etkä sietäisikään. haluatollaikiliikkujamuttaetmuistasitämitätapahtuikaipuullekunsetuhoutui.

psykedelinen tuho.